Kaupunkiuutiset

Toimittajalta: Kotimainen rikosdraama on kasvanut aikuiseksi

AP SARJANTO Kuva: Toni Rasinkangas

Olemme vaimon kanssa television rikos- ja draamasarjojen suurkuluttajia ja erilaiset maksulliset kanavapaketit pitävät huolen siitä, että takapuoli puutuu oikein huolella. Pohjoismaisten tekijöiden arkinen estetiikka, monitasoiset henkilöhahmot ja yllätykselliset käsikirjoitukset ovat muokanneet mieltymyksiämme niin, että harvoin innostumme enää jenkkisarjoista. Brittiläisistäkin kelpaavat vain kaikkein karuimmat pläjäykset. Itse olen kyllä hiukan romantikko ja ikuisesti anglofiliaa sairastava. Minulle maistuisivat vielä Midsomerin murhat, mutta vaimolle ei. Hän sanoo sitä lastenohjelmaksi.

Pohjoismaisen rikoselokuvien aallon, Nordic Noirin valloittaessa maailmaa olen usein pohtinut, mikä vastaavissa kotimaisissa tuotannoissa mättää. En ole koskaan ajatellut, että vika olisi suomalaisissa näyttelijöissä. Olen mielessäni syyttänyt ohjaajia, käsikirjoittajia ja yksinkertaisesti rahan puutetta siitä, että suomalaiset rikostarinat ovat olleet näytelmämäisiä ja jotenkin lapsellisia tekeleitä, joissa ihmiset puhuvat omituisesti. Olin tuudittautunut ajatukseen, että lajityyppiä ei vain Suomessa osata. On ihanaa olla väärässä.

Törmäsin suoratoistopalvelussa Nelosen jo vuonna 2011 esittämään televisiosarjaan Virta, jota on kuvailtu suomalaisten vastauksena Beckin ja Wallanderin heittämään haasteeseen. Juupa juu, ajattelin minä, mutta päätin kuitenkin vilkaista.

Siinä se sitten oli, laadukas kotimainen poliisisarja elämänmakuisilla hahmoilla ja herkullisen raikkailla repliikeillä. Ohjaajana ja yhtenä käsikirjoittajista oli Rike Jokela. Painakaa nimi mieleen.

Kun sitten Pihla Viitalan tähdittämää Karppia juhlittiin viime vuonna suomalaisen rikossarjan lopullisena läpimurtona, ei ollut mikään yllätys, että senkin taustalta löytyvät Jokela kumppaneineen.

Viimeinen niitti meikäläisen nyrpistelyille oli vuonna 2016 Venla Gaalan palkintopöydän putsannut rikosdraama Koukussa. Käsikirjoittaja Laura Suhosen tarina on inhimillisyydessään järisyttävä ja käänteiltään nerokas. Matleena Kuusniemen ja Tommi Erosen näyttelijäntyö on suorastaan henkeäsalpaavaa.

Nyt vaan odottelen, koska nämä lahjakkaat tekijät tarttuvat Mauri Sariolan Olavi Susikoski -hahmoon ja tekevät sille samanlaisen päivityksen kun ruotsalaiset Martin Beck -romaaneille. Toisaalta he voivat kyllä keksiä jotain paljon, paljon parempaakin.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset