fbpx
Kaupunkiuutiset

Otetaanko selfiet Irwin Goodmanin kainalossa? – Kansanlaulajan patsaan aika on tullut, mutta mikä tahansa tötterö ei kelpaa

AP Sarjanto Kuva: Pekka Rautiainen

Euroopassa lomaillessa törmää yhtenään puistonpenkeillä istuskeleviin tai kadunkulmissa seisoskeleviin patsaisiin. Yleensä ne esittävät paikallisia kuuluisuuksia, mutta joskus vain kuvaavat jotain tiettyä ihmistyyppiä, tapahtumaa tai aikakautta.

Esitti patsas siten tunnettua persoonaa tai ei, turistit kuvaavat ahkerasti itseään näiden hahmojen kanssa.

Suomessa kuuluisia selfie-kuvien sivuhahmoja ovat ainakin Toripolliisi Oulussa ja Susi kosiomatkalla -patsas Joensuussa. Maailmalta tulevat etsimättä mieleen vaikkapa simpukoita kaupusteleva Molly Malone Dublinissa tai Pieni merenneito Kööpenhaminassa.

Nyt kun Vexi Salmi on saanut Kaurialaan puistonsa, on tullut viimeinen hetki pohtia patsasta hänen aisaparilleen Antti Hammarbergille, eli koko kansan tuntemalle Irwin Goodmanille.

Asiasta on toki Hämeenlinnassa puhuttu silloin tällöin, mutta ei koskaan kovin vakavissaan. Ehkäpä ideat ovat tuntuneet liian suureellisilta, eikä maksajaakaan ole siltä istumalta löydetty.

Pahin painajaiseni olisi, että laulajan muistoksi pystytettäisiin joku symbolinen häkkyrä, kartio tai tötterö, joka sitten piilotettaisiin pimeään puistikkoon rantareitin varrelle.

Mutta miten olisi keskellä Hämeenlinnan toria penkillä istuva Irwinin näköispatsas? Vaikka levittelemässä setelitukkua, niin kuin tunnetussa paikallisessa legendassa?

Tarinan mukaanhan kansanlaulaja laittoi taksikuskin tai jopa usemmankin ajamaan toria ympäri siksi aikaa, kun hän kaikessa rauhassa poltteli loppuun sytyttämänsä sikarin.

Uskon, että kännyköiden kamerat räpsyisivät kohtalaisen tiuhaan, kun niin kaupunkilaiset kuin vieraatkin haluaisivat ikuistaa itsensä rakastetun humanterin kainalossa.

Rinkelinkadun pojat Irwin ja Vexi muuttivat melkein kertaheitolla kotimaisen popmusiikin ja ajatuksen siitä, miten ja mistä asioista tässä maassa on soveliasta laulaa.

Sanaseppo Salmi oli vallankumouksen arkkitehti, mutta “Hamppari” pani sielunsa sekä ruumiinsa peliin ja siinä sivussa rustasi aivan murhaavan iskeviä melodioita, joista parhaimmat saavat ihon kananlihalle.

Irwin ei ole koskaan saanut noiden klassikoiden säveltäjänä sitä arvostusta, jonka hän olisi ansainnut. Olisi suotavaa, että ainakin kotikaupungissa hänen arvonsa tunnustettaisiin.

Ja jos minulta kysytään, niin erään kauppakeskuksen seinässä moottoritielle päin saisi olla kolmen kerroksen kokoinen maalaus kuuluisasta valokuvasta, jossa Irwin hymyilee leveästi, lierihattu päässä ja sikari suussa.

Joo joo, ymmärrän kyllä, mutta se on vain elämää, ei sen enempää.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset