Kaupunkiuutiset

Tuomas ja Valtteri selättivät syövän

Kun hattulalaisen Lapakon perheen Tuomas-poika syntyi marraskuussa 2003, lääkäri huomasi sairaalan lähtötarkastuksessa, että vauvan silmässä oli jotain epämääräistä. Tämä vietiin heti Helsinkiin tutkimuksiin, joissa selvisi, että silmässä oli harvinainen verkkokalvon varhaissolusyöpä.

– Me vanhemmat jouduimme päättämään, poistetaanko silmä kokonaan vai hoidetaanko sitä solunsalpaajilla. Päädyimme silmän poistamiseen. Sairaalakierre jatkui pitkään, mutta nyt 11-vuotiaana Tuomas on terve, jalkapalloa harrastava poika ja hyvä sälli, isä Olli Lapakko iloitsee.

Hurttalan koulun 5. luokkaa käyvä Tuomas itse on sinut hieman eriparisten silmiensä kanssa.

– Joskus muut kyselevät, mikä silmässäni on, mutta kun selitän asian, eivät he sitten enää kysele.

Tukena muille perheille

Olli Lapakko liittyi mukaan Hämeenlinnan seudun syöpälasten Pisaran toimintaan ja valtakunnalliseen Sylva-yhdistykseen. Lisäksi Lapakot toimivat tukiperheenä muille syöpää sairastavien lasten perheille.

– Kun olemme kuulleet erilaisia tarinoita, voimme sanoa, että olemme olleet onnekkaita, hän sanoo.

Tuomaksella olisi haaveena tulla hyväksi jalkapalloilijaksi.

– Jos siitä ei tule mitään, en tiedä mitä sitten. En ole vielä ajatellut niin pitkälle, hän hymyilee.

Imusolmukesyöpä 6-vuotiaana

HPK:n kakkosvalmentajan Vesa Viitakosken Valtteri-poika sairastui 6-vuotiaana imusolmukesyöpään 13 vuotta sitten. Kesäkuiset leikit keskeytyivät selkäkipuihin, syöpädiagnoosiin ja pikaisiin sytostaattihoitoihin, jotka aluksi olivat rankkoja.

Puolen vuoden kuluttua Valtteri sai ensimmäiset puhtaat paperit, mutta hoidot jatkuivat vielä siitäkin yhteensä noin 9 kuukauden ajan.

– Valtteri täytti viime vuonna 18 vuotta, mutta syöpäkontrollit jatkuvat edelleen kerran vuodessa. Kaikki on nyt kuitenkin hyvin. Hänellä on ylioppilaskirjoitukset menossa, ja hän pelaa jääkiekkoa Kouvolan KooKoossa, Vesa-isä kertoo.

Vesa muistaa, miten suuri järkytys Valtterin sairastuminen oli.

– Elämä muuttui paljon vuoden ajaksi. Saimme kuitenkin paljon tukea muun muassa paikallisjärjestöiltä. Vertaistuki on se kaikista paras apu, varsinkin alussa. Sen avulla tapaa ihmisiä ja saa tietoa. Kun lapsen hoitoaika sairaalassa loppuu, sitä putoaa ikään kuin tyhjän päälle. Me kävimmekin sen jälkeen kuntoutusleireillä, joissa oli muita samassa vaiheessa eläviä vanhempia. Yhteydet heihin ovat säilyneet tähän päivään asti, hän kertoo.

Pirkanmaalla toimii Syli ry, jonka hallitukseen Vesakin kuuluu. Yhdistyksellä on esimerkiksi asuntoja, joihin voivat majoittua kauempaa hoitoon tulevien syöpälasten perheet. Vertaistuen hyvänä puolena Vesa pitää myös sitä, että koko perhe, sisaruksia myöten, otetaan erikseen huomioon.

Äijät saunanlauteilla

Lapikotkin ovat osallistuneet vertaistukitapaamisiin.

– Kun yhdeksän toisilleen tuntematonta äijää istuu saunan lauteilla ja puhuu ainoasta heitä yhdistävästä asiasta, se on hirveän helpottava juttu. Tapaamme edelleen joka toinen vuosi, mutta nyt pystymme jo muistelemaan mukavia asioita, Olli kertoo.

Sekä Olli että Vesa sanovat myös kasvaneensa henkisesti vaikeuksien keskellä.

– On tuntunut siltä, että vertaistapaamisista olemme tulleet aina pikkuisen parempana ihmisenä ja isänä kotiin.

Juniorit kerääjinä

Torstaisessa HPK–TPS-ottelussa kiertää kymmenen Tuomaksen pelikaveria Parolan Visan ja HJS:n yhteisestä joukkueesta jäähallin eri osissa keräyslippaiden kanssa. Yleisön toivotaan lahjoittavan roposensa syöpälasten ja heidän perheidensä hyväksi. Jo ennen pelin alkua pojat seisovat hallin ovilla lippaineen.

Keräyksen järjestävät HPK ja Hämeenlinnan seudun syöpälasten yhdistys Pisara. Kansainvälistä lasten syövän päivää vietetään 15.2. yli 60 maassa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset