fbpx
Kaupunkiuutiset

Tuomas Rosberg uppoutui ruotsalaisbardin laulelmiin

Carl Michael Bellman (1740-1795) oli runoilija ja muusikko, jota on kutsuttu myös Ruotsin kansallisrunoilijaksi. Hänen viisunsa ovat lahden takana tunnettuja yhteislauluja ja osa kansallista kulttuuriperintöä.

Hämeenlinnalainen Tuomas Rosberg on kääntänyt suomeksi 22 Bellmannin laulua, joista osa päätyi hiljattain julkaistulle levylle.

– Isäni osti minulle aikoinaan Bellman-kokoelman, koska oli kuullut levyn lauluja radiossa, Rosberg muistelee.

– Olin jo ehtinyt tehdä musiikkihommia, kun vuonna 2008 otin levyn hyllystä.Olin myös 10 vuotta mukana Hämeenlinnan mieskuorossa, jossa Bellmanin tuotantoa laulettiin silloin tällöin.

Bellman oli aikansa viihdyttäjä, joka kirjoitti humoristisia ja vereviä lauluja tavallisen kansan elämästä tukholmalaiselle yläluokalle. Hän sekoitti sataman väen huutelua rokokoo-ajan hienostuneeseen kielenkäyttöön ja imitoi erilaisia tyyppejä. Usein suuressa osassa Bellmannin lauluissa on alkoholin ihanuus ja kurjuus.

– Olen aina ollut kiinnostunut riippuvuuksista ja itsekin tiedän, kuinka vaikeaa on lopettaa vaikka tupakanpoltto, Rosberg sanoo.

– Bellman katseli aikalaistensa elämänmenoa välillä pilkallisesti ja toisinaan ymmärtäen. Laulut ovat eräänlaista sen ajan burleskia viihdettä velvollisuudentuntoiselle yläluokalle, joka halusi irrotella ainakin kuvitelmissaan.

Rakkaus ja kuolema

Bellmanin taiteellisesti tärkein laulukokoelma on Fredmanin espistolat. Oikea Fredman oli tukholmalainen alkoholisoitunut kelloseppä, joka oli menehtynyt 1767. Kokoelman ensimmäiset laulut ovat parodioita Paavalin kirjeistä. Pyhä Fredman opettaa seuraajiaan juomaan ja iloitsemaan ajattelematta huomispäivää. Kokoelman kasvaessa iloittelevien hahmojen vastoinkäymisiä ja menetyksiäkin kuvataan myötätuntoisesti. Fredman ponnahtaa aina kertomaan, että ryyppääminen kyllä oikaisee mutkat. Rakkauden kaipuu ja kuoleman pelko vuorottelevat. 

Ajatus uusista suomennoksista syntyi, kun Rosberg ryhtyi kotona lauleskelemaan jo olemassa olevia käännöksiä. Suomeksi tunnetuimmat Bellmanin laulut ovat mukaelmia, eivät suomennoksia. On neitonen kaino armainen, Tuuli hiljaa henkäilee tai Porilaisten marssi eivät tuo suomalaisen mieleen kustavilaisajan iloista Tukholmaa. Eikä Ukko Nooa kerro suomeksi, miten Nooan piti istuttaa viiniköynnös arkista päästyään.

– Liisa Ryömän käännökset ovat ehdottomasti onnistuneimpia, mutta esimerkiksi Unto Kupiaisen suomennoksia ei voi laulaa.

– Eniten yritin saada välittymään laulujen aitoa tunnelmaa, jossa komedia ja tragedia ovat saman puun versoja. Alkutekstithän ovat vanhaa kieltä, joten Ruotsin akatemian internet-sanakirja on ollut ahkerassa käytössä.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset