Kaupunkiuutiset

Tuomelasta tuli kouluturismin kohde

Heti tuloaulassa käy selväksi, että jotakin on muuttunut. Oppilaiden jalkineet ovat siisteissä riveissä hyllyillä, sillä Tuomela on kengätön koulu. Käytäntö on tuttu pienistä kyläkouluista, mutta harvinaisempaa se on Tuomelan kokoisissa opinahjoissa.

– Sisälle ei tule loskaa eikä kuraa ja siistijät voivat keskittyä pölyjen pyyhkimiseen, Hämeenlinnan yhteiskoulun rehtori Arto Nykänen sanoo.

–  Ennen vanhaan raput olivat täynnä hienojakoista pölyä, joka kulkeutui joka paikkaan.

1950-luvun raput ovatkin suurin piirtein ainoa elementti, joka koulun vanhasta sisäpuolesta on jäljellä. Alakerran uima-altaan paikalla on peileillä varustettu liikuntatila, kellarikerroksessa on myös luentoihin ja esityksiin soveltuva monitoimisali, kylmästä ”puluvintistä” on tullut kaikilla herkuilla varustettu kuvaamataiteen ja tekstiilityön luokka ja koulua käydään perinteisten luokkien sijaan suurissa oppimisympäristöissä, joissa oppilaat voivat liikkua vapaasti sohvaryhmien, sermien ja tiimipöytien seassa.

– Onhan tässä ollut ihmettelyn aihetta monelle, Nykänen myhäilee.

– Tuomelasta on tullut kouluturismin kohde, jota tullaan katsomaan Australiasta saakka. Suurimmassa vierailulla käyneessä ryhmässä taisi olla sata opettajaa.

Yksi koulun uusista innovaatioista on suurissa oppimistiloissa oleva pyörillä liikuteltava kota eli kotipesä, jossa oppilaat ja opettajat aamuisin virittäytyvät yhdessä päivän askareisiin.

– Vastaavaa ei ole missään muualla Suomessa. Mallia haettiin Tanskasta, jossa huonekalu oli tosin pultattu lattiaan kiinni.

–  Kotaan tullaan kohtaamaan ihmisiä ja oppimaan vuorovaikutustaitoja. Siellä keskustellaan ja kysellään kuulumisia, jonka jälkeen lähdetään toteuttamaan yhdessä suunniteltua päivää.

Tuomelan koulun avoimet oppimisympäristöt ovat ainutlaatuisia Suomessa. Kuinka järjestys säilyy, kun oppilaat saavat liikkua vapaasti suurissa luokkatiloissa?

– Koulujen yksi ongelma on ollut se, etteivät ryhmät ole heterogeenisiä. Oppilaat ovat yksilöitä, joilla on erilaisia oppimistyylejä ja -nopeuksia, apulaisrehtori Johanna Hyytiä selittää.

– Avain tähän ongelmaan on yhteisopettajuus, jossa esimerkiksi kaikki kolmannet luokat ovat samassa oppimisympäristössä. Tällaisessa tilanteessa opettajat voivat keskenään jakaa oppilaat eri tavoilla työskenteleviin ryhmiin.

Hyytiän mukaan kokemukset ovat olleet hyviä. Oppilaiden tarpeita on pystytty kohtaamaan paremmin ja yhteinen suunnittelu ja tilojen järjestely tuo työrauhan.

– Se, että asioita voidaan opettaa monella tavalla, edesauttaa myös opettajien jaksamista. Yhteisopettajuudessa he voivat käyttää vahvuuksiaan ja toisaalta käsitellä haasteellisia tilanteita yhdessä. On ollut myös hienoa huomata, kuinka toisen opettajan työskentelyn seuraaminen lisää osaamista ja opetuksen laatua.

Entistä ehommassa talossa opiskelevat nyt pääsääntöisesti 1.-5.-luokkalaiset, vaikka joitakin tiloja on myös vanhempien vuosiluokkien käytössä. Yläkoululaiset ahertavat opintietään tällä hetkellä parakeissa, sillä HYK:in rakennuksessa on käynnissä kuntotutkimus. Koulutalo on korjausasteeltaan samaa luokkaa kuin Tuomela ennen remonttia.

– Toivottavasti mahdollisimman pian saadaan päätös siitä, pitääkö rakennus korjata vai purkaa, Nykänen pohtii.

– Kaupungin ensi vuoden budjettiin on haettu suunnittelurahaa, sillä monen sorttista selvitystyötä täytyy vielä tehdä.

Evakossa eläminen jatkuu Hätilässä siis vielä pitkään ja tilanteessa on ollut sopeutumista niin oppilailla kuin opettajilla.

– Moni ei varmaan ymmärrä, kuinka pitkästä prosessista tässä on ollut kyse, kun se vuonna 2013 alkoi ja vielä jatkuu, Hyytiä sanoo.

– Kaiken tämän muutoksen keskellä niin asiakastyytyväisyys kuin työtyytyväisyys on kasvanut. Ihmiset ovat olleet positiivisella mielellä, mikä kertoo siitä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset