fbpx
Kaupunkiuutiset Janakkala

Turenkilaisesta kukkakaupasta löytyy himoittuja aarteita – Lähes 70-vuotiaat kasvit ovat Elli-tädin peruja, joista irtoaa "pentuja" vain tarkkaan harkiten

Nimityksenä "kukkakaupan pitäjä" on vain pintaraapaisu Paula Forssin elämäntyöstä. Forss jatkoi kukkakaupan pitoa tätinsä jalan jäljissä ja liitti mukaan hautauspalvelut perunkirjoituksineen ja pitopalveluineen. Työtehtävät ovat vaihdelleet huonekasvien huolenpidosta aina poliisin tilaamiin vainajakuljetuksiin.
Paula Forssin viheraarteisiin kuuluvat myös vaaleanpunaiset posliinikukat ja punakukkainen kerrottu kiinanruusu, joista ehkä ensi keväänä olisi mahdollisuus irrottaa pistokkaita. Kädessään Forss pitelee lähes 70-vuotiasta amatsoninliljaa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Paula Forssin viheraarteisiin kuuluvat myös vaaleanpunaiset posliinikukat ja punakukkainen kerrottu kiinanruusu, joista ehkä ensi keväänä olisi mahdollisuus irrottaa pistokkaita. Kädessään Forss pitelee lähes 70-vuotiasta amatsoninliljaa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

Turengin keskustassa liikerakennuksen isoa ikkunaa koristaa sinivioletti kukkameri.

Elävä näyteikkuna kuuluu Paula Forssin pyörittämälle Turengin Kukalle. Soilikki on ollut osa katukuvaa jo useita vuosia ja on viherkasvien aatelia, vanhaa kantaa.

Forssin mukaan tästä “roikkusoilikista”, kuten hän sitä kutsuu, moni himoitsee pistokasta. Usein Forss joutuu kuitenkin tuottamaan pettymyksen, sillä suojellakseen emokasvia hän irrottaa siitä “pentuja” hyvin harkiten.

Kaupassa on muitakin viheraarteita kuten katon rajassa kiemurteleva enkelinsiipi ja jättikokoinen saniainen. Ylähyllyllä koreilee myös viherkasviharrastajien suuresti himoitsema amatsoninlilja.

Nämä kasvit ovat yhtä vanhoja kuin yritys, vuodelta 1953. Ne ovat Forssin tädin, Elli Virtasen peruja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Roikkusoilikista on moni himoinnut pistokasta, Vuosien aikana soilikilla onkin Forssin mukaan "käsi käynyt”, ja pistokkaita on lähtenyt matkaan omin luvin. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa
Roikkusoilikista on moni himoinnut pistokasta. Vuosien aikana soilikilla onkin Forssin mukaan “käsi käynyt”, ja pistokkaita on lähtenyt matkaan omin luvin. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

Pentuja joutuu odottamaan

Moni harrastaja tietää lähes 70-vuotiaiden kasvien arvon. Pistokkaiden perään kyselevät niin vanhat kuin nuoret harrastajat kauempaakin Suomesta.

– Ensin kysyttiin enkelinsiipeä ja sitten hienohelmaa. Olen laittanut ylös, kuka mistäkin haluaisi pennun, Forss kertoo.

Pistokasta odottava saa varautua jonottamaan pitkäänkin, ja esimerkiksi seuraavat amatsoninliljan mukulat on jo varattu.

– Ei saa olla liian ahne, eikä hätäinen. Annoin liikaakin kirjavasta peikonlehdestä pistokkaita, ja se tykkäsi huonoa. Nyt siihen ei saa enää koskea, Forss sanoo jämäkästi.

Kauppa siirtyi veljen tyttärille

– Me tytöt tiesimme tarkkaan, että kauppa jää meille. Elli-täti oli isän sisko, naimaton ja lapseton, Forss taustoittaa yritystaipaleensa alkua.

Kukkakauppa siirtyi Forssin ja tämän nuoremman siskon Tuula Virtasen kontolle 1970-luvun puolivälissä. Virtanen jäi sairauseläkkeelle jo vähän päälle 30-vuotiaana, joten yritys on ollut jo pitkään Forssin hoidossa.

Vuonna 1979 Forss lisäsi yrityksen tarjontaan hautauspalvelut, pitopalvelun ja myöhemmin myös perunkirjoitukset. Yrityksen virallinen nimi on täten Hautaus- ja Pitopalvelu Turengin Kukka.

Apua muilta ja töitä tehden

Kaiken tarvittavan Forss on opetellut työtä tekemällä, ja työviikkoon on kuulunut aina seitsemän työpäivää.

Ennen yrittäjyyttään Forss työskenteli Turengissa silloisessa Sampo-kaupassa, kahvila Ilveskissassa Mesikämmen-ravintolassa sekä Kalpalinnassa.

– Mesikämmenestä tytöt tulivat meille töihin ja opettivat meille pitopalvelun, Forss kertoo.

Perunkirjoituksiin Forss on saanut apua ja neuvoja muun muassa Suomen Hautaustoimistojen liitolta. Niissä, samoin kuin pitopalvelutöissä ja vainajien kuljetuksissa, häntä auttaa hänen nuorempi poikansa.

Huumoria ja auktoriteettia

Forss on kiitollinen myös kaikille niille paikallisille ystäville ja tutuille, jotka ovat hänelle tarjonneet auttavan kätensä.

Kauppaan on kiikutettu tuoretta pullaa, sanomalehtiä kukkien kääreeksi sekä käpyjä asetelmia varten. Joku on ilahduttanut viemällä roskat roskakatokseen.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Paula Forss liitti vuonna 1979 yrityksen tarjontaan hautauspalvelut. Yritys tarjoaa myös pitopalveluja ja 25 vuoden ajan Forss on tehnyt myös perunkirjoituksia. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

Haastattelupäivänä kaupassa piipahtava ystävä kertoo Forssin omaavan luontaista auktoriteettia ja omanlaisen, tilannetajua vaativan huumorintajun. Siitä saavat tuta joskus kaupan asiakkaatkin.

– Huumorin kanssa täytyy katsoa asiakas ja tilanne, Forss painottaa.

Hän on hyvin tarkka siitä, miten hautauspalveluiden puolella käyttäydytään. Forss korostaa alan sääntöjen ja suositusten tärkeyttä.

– Olen minä kiitosta saanut omaisilta, joten kai minä sitten osaan palvella. Enkä minä pidä, että olisin hirveän huono kukkaseppeleitäkään sitomaan, Forss sanoo vaatimattomasti.

Vainajien kasvot unohtuvat

Matkan varrelle on kuulunut myös ikäviä muistoja. Ne liittyvät aikaan, jolloin Forss hoiti poliisin tilaamat vainajien kuljetukset.

Kun haastatteluhetkellä Turengissa kuuluu hälytysajoneuvon ääni, Forss muistelee kuinka tuo ääni sai hänet aina varpailleen ja odottamaan puhelua.

Karmivimpia oli keskellä yötä tulleet soitot, joissa kerrottiin vainajan sijainti, ei juuri muuta. Usein noudettavana oli Turengissa ikänsä asuneelle Forssille tuttu ihminen.

– Minulla on loppujen lopuksi hyvin pehmoinen luonne. Jostain syystä, en muista edes vainajien kasvoja. Joku suojelee minua täällä, Forss sanoo koputtaen päätään.

– Lapset olivat asia erikseen, mutta en niistäkään unia nähnyt. Onneksi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. 

Forss aikoo pitää yritystään niin kauan kuin terveys sen sallii. Hän toivoo, että yritykselle löytyisi jatkaja. ” Mutta ei tämä voi olla vain pelkkä työmaa. Tämän täytyy olla elämäntyö”, Forss toteaa. Kuva: Esko Tuovinen / HäSa

Yrityksen juhlavuosi häämöttää

Vaikka kukkakauppa siirtyikin Forssille Elli-tädiltä osin velvollisuutena, ei se näy tämän asenteessa. Päinvastoin, hän on edelleenkin täysin omistautunut yritykselleen.

– En lähde eläkkeelle. Olen niin kauan kuin terveys sallii. Haluan olla ihmisten ilmoilla ja palvella ihmisiä.

Kahden vuoden päästä yritys juhlii 70-vuotista taivaltaan.

Juttua korjattu 24.11. kello 11.17. korjattu kirjoitusvirhe. 

Paula Forss

Syntynyt ja asunut aina Turengissa. “Ikää on paljon, olen hyvää viinikertaa”.

Asuu miehensä Pekan sekä siskonsa Tuulan kanssa. Kaksi poikaa.

Mikä saa sinut suuttumaan?

Suutun niin harvoin. Olen leijona, mutta kiltti leijona. Minua saa kauan silittää vastakarvaan ennen kuin räjähdän. Sitten olen kaksi minuuttia vihainen, kun pelkään jo itsekin itseäni. En ole kertaakaan kaupassa suuttunut.

Nauramaan?

Kun teen kukkakimpun ja laitan sen pakettiin, ja asiakas kysyy, saako hän vielä vaihtaa sen. Kun teen kolmannen kerran paketin ja asiakas ei kerta kaikkiaan osaa vieläkään päättää, niin minua alkaa hymyilyttää. Eihän se ihmisen vika ole, jos hän on saanut syntymälahjaksi sen, ettei osaa päättää.

Liikuttumaan?

Kerran pääsi itku, kun perhe, jossa oli pieni tyttö ja poika, pyysyvät minua tekemään kukka-asetelman, johon tuli muun muassa minijoulutähtiä. Siitä tuli todella kaunis kori. Kun olin saanut sen valmiiksi, he ojensivat sen minulle kiitokseksi palvelusta.

Ärsyyntymään?

Inhoan 0,99-hintoja. Siinä asiakasta kohdellaan alentuvasti. Ettei hän muka ymmärtäisi, että se on yksi euro. Laitan joskus ilmoituksen: “Maksa kolme, ota kaksi!”

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset