fbpx
Kaupunkiuutiset

Uutisia 150 vuoden takaa

Vuonna 1857 Hämeenlinnan lyseon historian lehtoriksi tuli kansansivistysmies Gustaf Erik Eurén, joka oli Turussa toimittanut kahta sanomalehteä. Asuttuaan vuoden uudessa kotikaupungissaan hän perusti maakunnan ensimmäisen suomenkielisen sanomalehden, joka kantoi nimeä Hämäläinen. Uutisia niin kotikulmilta, koko Suomesta kuin ulkomailtakin kertova aviisi on nyt kaikkien hämeenlinnalaisten lehteiltävissä, kun emeritusprofessori Olli Ahtola lahjoitti julkaisun lähes täydelliset vuosikerrat kaupunginmuseolle.

– Olen ollut vanhojen kirjojen keräilijä jo kauan ja minulla on hyvät suhteet helsinkiläisiin antikvariaatteihin, Ahtola kertoo.

– Koska oli tiedossa, että olen hämeenlinnalainen, kiinnostustani kysyttiin. Omat keräilykohteeni ajoittuvat vanhemmalle ajalle, mutta rupesin kuitenkin neuvottelemaan ja pääsin sopimukseen.

Ensimmäinen lehti ilmestyi 3. syyskuuta vuonna 1858 ja viimeinen 9. maaliskuuta 1901. Hämäläinen aloitti yksipäiväisenä, mutta myöhemmin sitä alettiin julkaista kaksi kertaa viikossa.

– Hämäläinen oli alkuvaiheessa paikallislehti, jota ruotsinkielisetkin lukivat, museonjohtaja Tuulia Tuomi sanoo.

– Ihan ensimmäisinä vuosina sen levikki oli noin 600 kappaletta, mutta loppuaikoina meni 3700 lehteä kaupunkiin, jossa oli 5400 asukasta. Hämäläinen tuli käytännössä joka savuun myös sellaisena aikana, kun Hämeen Sanomat oli jo seudun valtalehti.

Hämäläisen ensimmäisessä numerossa kerrotaan kaupungintorin hinnoista, Uudenmaan ja Hämeen maanviljelysseuran tulevasta kokouksesta, Tarkk’ampujapataljoonan leiristä Pietarissa ja siitä, että Joroisissa paloivat elovalkeat.

Viimeisessä lehdessä raportoidaan murhayrityksestä keisari Wilhelmiä kohtaan ja pohditaan maaorjuuden lakkauttamisen seurauksia Venäjällä. Hämeenlinnan puistoon oli myös joku onneton sielu hirttäytynyt, Leijona-sirkus oli saapunut kaupunkiin ja ilmoituksissa useampikin taho oli halukas ostamaan käpyjä.

Joutsenlauluksi jääneeseen julkaisuun oli myös liitetty viime hetkellä lisälehti. Maaliskuun 9. päivän aamuna syttyi nimittäin palamaan Gaddin perillisten kartanon läntisin suuri rakennus, jossa sijaitsi raittiusravintola, pelastusarmeijan ja raittiusseuran huoneistot, maalari Granlundin verstas sekä asunto ja evankelisluterilainen rukoushuone. Tulen riehuessa myös Vapaapalokunnan uudesta ja kalliista vedennostokoneesta paloivat puuosat kokonaan.

Hämäläisen tarinan on ajateltu perinteisesti päättyneen alan paikallisen kilpailun takia, mutta Tuomi on eri mieltä.

– Kyllä minulla on se käsitys, että lehti lopetettiin viranomaisten toimesta. Hämäläinen aloitti esimerkiksi kielikysymyksessä maltillisena, mutta myöhemmin se radikalisoitui siinä määrin, että se haluttiin lopettaa.

Lehdessä ainakin haluttiin puhua suoraan ja asioista niiden oikeilla mimillä. Päätoimittaja Eurén kirjoitti näin:

”Toinen seikka on kielen siisteys, jota emme niin arkana pidä kuin monet nyt ulkokullatulla siweydellänsä sanomalehdissä usein moittiwat. Meistä on se asia selwä, että kukin olento tahtoo laulaa nokkansa waatimuksia seuraten. Jos joku kiiwaammin lausuu, näemme siinä enimmästi hänen hywän tahtonsa asian painawuutta ilmi tuottaaksensa. Kiiwaus on parempi kuin welttous. Se astuu paremmin lukian mieleen. Alkawaiset usein aristelewat. Tämän lehden toimittajan kesi on kymmenwuotisessa julkisuuden puuhassa niin karaistu, ettei kiiwaampikaan lause sitä äkkiä haawoita.”

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset