Kaupunkiuutiset

Vadelmanviljelyä kaikessa rauhassa

Vanajan voimalaitoksen ohi kulkevalla Salomäentienllä tulee vastaan opasteita, joissa on vadelman kuva ja eteenpäin osoittava nuoli. Välipellontielle käännyttäessä vastaan tulee Lehtimäen tila, jolla asustavat Ritva Mäkilä ja Paavo Lehtinen. Vadelmapensaiden väleissä liikuskelee muitakin ihmisiä, sillä eläkkeellä olevan pariskunnan marjatila tarjoaa itsepoimintaa. Omatoimisesti noukittujen marjojen hinnaksi tulee noin 7 euroa kilolta.

– Ostimme tämän tilan lokakuussa 2005 ja laajensimme ensin rintamamiestaloa sekä teimme lisää ulkorakennuksia, Lehtinen kertoo.

– Sitten ruvetttiin miettimään eläkepäiviksi jotakin tekemistä ja omiksi tarpeiksi laitetut vadelmat lähtivät hienosti kasvamaan. Ostimme taimia ensin 400 kappaletta ja seuraavina kesinä saman verran lisää. Nyt on neljäs kesä menossa.

Vadelma ei ole vaikkapa mansikkaan verrattuna kaikkein tuottoisimmasta päästä. Valinnalle oli kuitenkin selkeät perusteet.

– Mansikka ei sovi vanhemman ihmisen ruumiinrakenteelle, kun sen kanssa joutuu aina olemaan polvillaan, Lehtinen tuumaa.

– Teetimme myös maaperätutkimuksen, jonka tulokset osoittautuivat erityisen suotuisiksi juuri vadelmalle.

Hiljaista kansaa

Mäkilä on entinen luokanopettaja, jolle elämä marjatilalla tuntuu ansaitulta rauhan satamalta vilskettä ja vipinää sisältäneiden työvuosien jälkeen.

– Vadelmat ovat hiljaista kansaa. Kesät hoidan niitä ja talvet teen keramiikkaa.

– Lähdimme liikkeelle käymällä aloittelijoiden marjanviljelykurssin. Pikku hiljaa on opittu ja ihan kantapään kautta.

Isoimpina töinä vadelmapensaiden satoversot leikataan syksyllä tai keväällä kaikki pois. Kasvuversot jätetään ja sidotaan v-sidontaan. Tilan kastelulaitteet on tehty itse ja vesi tulee Vanajasta. Suurempia ongelmia ei viljelijöillä ole ollut.

– Toissa vuonna oli talvituhoja, Lehtinen muistelee.

– Syksyn sateet ja maaliskuun korkeat yöpakkaset veivät osan sadosta. Kun talvi oli ollut niin leuto, silmut ehtivät herätä ja sitten paleltuivat.

Puskaradio toimii

Lähellä kaupunkia sijaitsevalla marjatilalla riittää asiakkaita, vaikka paikkaa ei löydy esimerkiksi internetistä. Kävijöitä kiinnostavat myös Mäkilän keramiikkatyöt, joita on kesäisin esillä ladossa ja talvisin päätalon ”kammarissa”

– Olen harrastanut keramiikkaa jo yli 20 vuotta, mutta eläkkeellä se on muuttunut suorastaan intohimoksi, Mäkilä tunnustaa.

– Minulla on oma polttouuni ja teen uniikkitöitä. Näyttely on avoinna aina kun ollaan paikalla tai puhelinsoiton päässä. Mainostuksen puolesta puskaradio tuntuu toimivan oikein hyvin.

Pitkän työuran tehneen pariskunnan tuttavat ihmettelevät, miksi he rupesivat vielä eläkkeelläkin paiskimaan hommia.

– Aloittaisin kaiken vaikka vielä kerran uudestaan, Mäkilä sanoo.

– Vadelmanviljely on kiva harrastus. Saat olla ulkona, näet sopivasti ihmisiä ja kaikkialla ympärillä on rauha ja hiljaisuus.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Uusin Kaupunkiuutiset

19.9.2020

Fingerpori

comic

Päivän Hämeen Sanomat

19.9.2020