Kaupunkiuutiset

Toimittajalta: Vaimovara ei venettä kaada

AP Sarjanto Kuva: Toni Rasinkangas

Lunta tuli taas ihan kohtuuttomasti ja muutamana aamuna jouduin flunssaköhäisenä puskemaan hiki päässä, että sain auton pihasta. Kiukuttelin, että on tämä taas yhtä helvetin Putkinotkoa koko elämä.

Viikonloppuna olin taas lumitöissä, aurinko paistoi ja tuuppailin menemään kaikessa rauhassa. Tulin siinä ajatelleeksi, kuinka paljon kiireellä on osuutta siihen, että arki tuntuu joskus ahdistavalta oravanpyörältä. Ja kuinka suuressa määrin kiire onkin omaa tyhmyyttä.

 

Jos telkkarissa ehtoolla sanotaan, että Etelä-Suomeen sataa yöllä 30 senttiä lunta, niin onhan se uskomatonta paksupäisyyttä avata aamulla ovi jotenkin yllättyneenä. Miksi ihmeessä ei viisas ihminen (homo sapiens) osaa laittaa herätyskelloa soimaan vaikka puoli tuntia varhaisemmin ja varaa hiukan enemmän aikaa siihen, minkä tietää olevan edessä?

 

Myöhästyn nykyään joka paikasta. Tarjoan aina saman selityksen: olen ukkomies. Kiire johtuu nimittäin usein siitä, että päivän kulkua suunnitellessa ei tule ajatelleeksi muuttujia. Sääilmiöiden ohella todellisuuteni merkittävin muuttuja on vaimo. Luulisi, että 32 vuoden yhteisen vaelluksen aikana olisin tottunut siihen, että aikataulusuunnitelmani seisovat savijaloilla. Elämäni valolla riittää ideoita, jotka eivät voi odottaa. Työpäivän jälkeen piti käydä vain lähikaupassa, mutta sen sijaan täytyykin painaa nasta laudassa laitakaupungille, koska lohimedaljongit, puutarhamulta tai jeesusteippi ovat tarjouksessa.

Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen. Tästä lähtien lasken jokaisessa käänteessä aikatauluuni puolen tunnin vaimovaran.

 

Viitseliäisyyden puute on syynä moniin kärvistelyihin. Pari viikkoa sitten painelin jutunteossa umpihangessa pikkukengät jalassa, kun en aamulla jaksanut ajatella nokkaani pitemmälle. Olisihan se ollut ylivoimaisen vaivalloista heittää pakkassaappaat takakonttiin.

Kuinkahan monena aamuna skrapaan jäätä tuulilaista ilman hanskoja? Tällä viikolla paukkupakkasen tultua yllätin itseni, kun hain vintiltä untuvatakin ja pistin kunnon rutaleet jalkaan. Pasteerailin koko päivän muina Nordenskiöldeinä. Mitä sitten, vaikka näytän Michelin-äijältä? Normaalitamineissani näytän puutarhatontulta. Ja palelen.

 

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset