Kaupunkiuutiset

Vanha suola janotti

En koskaan ollut ajatellut kirjoittavani jatko-osaa mihinkään kirjoistani. Toinen romaanini Anna minun rakastaa enemmän oli mielessäni yhtä lailla loppuun käsitelty kuin kaikki muutkin. Kirja oli minulle kyllä poikkeuksellisen rakas, mutta kuvittelin vuonna 2005 lopullisesti hyvästelleeni kirjan henkilöt ja sen maailman.

Kaikki muuttui, kun elokuussa 2013 menin elokuviin. Leffa oli Richard Linklaterin ohjaama Rakkautta ennen keskiyötä, kolmas osa trilogiasta, jossa Julie Delpy ja Ethan Hawke ovat ensin kaksikymppisiä, sitten kolmikymppisiä ja tässä viimeisessä osassa nelikymppisiä. Ymmärsin, että minua kirjoittaessani aina kiehtonutta ajan vääjäämätöntä kulumista voi käsitellä myös tällä tavalla. Minä olen eri ihminen nyt kuin kymmenen vuotta sitten, ja niin ovat myös rocktähteni Suvi Vaahtera, hänen entinen poikaystävänsä Antti Salokoski ja Suvin äiti Leena.

Jatko-osa rakentui mielessäni nopeasti, henkilöt kertoivat minulle kuulumisensa. Jo muutaman kuukauden kuluttua tiesin, mistä kirja lähtee liikkeelle ja mitä siinä suurin piirtein tapahtuu. Tiesin, miten Suvi, Antti ja Leena olivat eläneet sen jälkeen kun heidät hylkäsin.

Palatkaa perhoset lähtee liikkeelle joulukuusta 2014. Antti Salokoski on yksin Los Angelesissa kirjoittamassa kirjaa Kalifornian rikkaasta rockhistoriasta. Niin kuin Anna minun rakastaa enemmän -romaaninkin alussa, Suvi on teillä tietymättömillä, ei tosin tällä kertaa yhtä julkisesti. Hänen äitinsä Leena ja tyttärensä Rosa ovat kahdestaan Lontoossa.

Anna minun rakastaa enemmän oli kirja nuoruudesta ja varhaisesta aikuisuudesta, lapsettomien ihmisten elämästä. Romaanissa oli kyllä vanhemmankin näkökulma, mutta ainoastaan Suvin äidin Leenan muistojen kautta.

Palatkaa perhoset kertoo Suvin ja Antin elämästä kolmen- ja neljänkympin välillä. Niin kuin monen ihmisen elämään tässä elämänvaiheessa, myös heidän elämäänsä kuuluu nyt vanhemmuus. Kummallekaan heistä se ei ole aivan yksinkertaista. Antti käy läpi avioeroaan ja siihen johtaneita syitä. Leena taas joutuu isoäidille poikkeukselliseen asemaan: kantamaan vastuuta, joka hänen mielestään kuuluisi äidille.

Elämä ei ole helppoa. Se on usein kivuliasta. Nämä kipeät asiat olen kirjoittanut Palatkaa perhosiin, mutta toivottavasti yhtä vahvasti olen kirjoittanut siihen myös rakkauden, voimista suurimman. Pohjimmiltaan tämä kirja, aivan niin kuin edeltäjänsäkin, on rakkausromaani – tällä kertaa jopa häikäilemättömämpi ja mahdollisesti onnellisempi. Hämeenlinna, rakas jääkiekkokaupunkimme, jää nyt pienempään osaan, mutta siellä näyteltävä kohtaus kuuluu minulle kirjassa kaikkein rakkaimpiin. Toivon, että luette sen ja kaikki muutkin sivut!

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset