Kaupunkiuutiset

Vanhempi kuin Suomi

Tammikuun 10. päivä vuonna 1917 syntyi Lopella muonamies Nylundin perheeseen seitsemäs lapsi, tyttö, joka sai kasteessa nimen Eeva Annikki. Samainen tyttö, nykyiseltä nimeltään Annikki Lindvall, vietti 100-vuotissyntymäpäiviään tiistaina Hämeenlinnan Parolantiellä.

Samana vuonna kuin Annikki Lindvall, syntyi myös valtio nimeltä Suomi, kun Venäjän keisarikunnan osa, Suomen suuriruhtinaskunta, julistautui itsenäiseksi Suomeksi joulukuun kuudentena 1917.

Perheen asuinpaikka vaihtui tiheään. Tuohon aikaan muonamiehet perheineen vaihtoivat yleensä vuoden tai kahden välein uuteen palveluspaikkaan. Tiheään toistuvat asuinpaikan vaihdokset vaikeuttivat lasten koulunkäyntiä, niin myös Annikki Lindvallin.

– Asuimme Tuusulassa, kun lähiseudulle Järvenpäähän perustettiin yhteiskoulu. Minua ehdotettiin sinne, mutta en voinut kun taas oltiin muuttamassa, Lindvall harmittelee.

– Vuonna 1932 asetuimme Hämeenlinnaan. Olin silloin 15-vuotias ja tein työtä piikana eri herrasväkien luona. Ensimmäinen paikka oli kenkäkauppias Grönillä, heillä oli talo Kaivokadun ja Hallituskadun kulmassa. Talon rouvalla oli kova reumatismi, ja jouduin hänen käsiään voitelemaan päivittäin. Siihen aikaan ei kotiapulaisella ollut paljonkaan oikeuksia, lomaa sai jos annettiin.

– Olin myös valokuvaamo Luomalla kotiapulaisena. Olisin halunnut oppia valokuvaajan ammatin, mutta olin heidän mielestään liian vanha sitä oppimaan, olin silloin vähän yli 20.

Anni työskenteli Verkatehtaalla puolaajana 16 vuotta, siihen saakka kun tehdas lopetettiin 1963.

Sadassa vuodessa maailma on muuttunut todella paljon. Monenlaisia tapahtumia mahtuu sata vuotta täyttävän ihmisen elämään. Kysyttäessä mikä on ollut vaikuttavin tapahtuma Lindvallin elämässä, vastaus tulee empimättä:

– Kyllä se on sota.

– Sodan syttyessä asuin Lopella Matilda-tätini luona. Hän oli Konkkalan kartanossa emäntänä.

Kovien pakkasten takia päivät olivat aurinkoisia, öisin valaisi kuutamo. Kävin hiihtämässä öisin kun päivisin en uskaltanut. Kerran öisellä hiihtoretkellä alkoi kuulua kovaa hurinaa. Menin kuusen alle piiloon odottamaan ja laskemaan lentokoneita. Niitä oli yhteensä 105.

Hiihto oli rakas harrastus Annikki Lindvallille myöhemminkin. Kesällä ja syksyllä vapaa-aika kului sienestyksen ja marjastuksen parissa.

– Paljon käytettiin hyväksi luonnon antimia. Kantarellit olivat parhaita sieniä, mutta myös rouskuja kerättiin. Lopen seudulta sai valtavia sienisaaliita. Syksyisin haaveilen, että pääsispä vielä vihreelle sammaleelle.

Annikki Lindvall on ollut myös innokas pyöräilijä. Vuonna 50 hän ajoi tyttöystävänsä kanssa Hämeenlinnasta Kolille viidessä päivässä.

– Polkupyörä on paras nykyajan keksintö, se kun kulkee kaurapuurolla, Lindvall hymähtää.

Kaverukset pyöräilivät myös ympäri Etelä-Suomea.

50-luvulla Annikki meni naimisiin ja perheeseen syntyi Antti-poika.

– Kun Antti oli 14-vuotias, kiersimme pyörillä Päijänteen ympäri neljässä päivässä. Enempää ei saanut mennä aikaa, kun oli vain neljä päivää lomaa.

– Lapsuudessani haaveilin, että pääsisin matkustelemaan ja myöhemmin kävinkin ulkomailla 22 kertaa. Ensimmäisen matkani sain Citymarketin onnennumeroilla, se oli kiertomatka Itävallassa vuonna 1986. Rakastuin Alppeihin ja kävin siellä myöhemminkin kaksi kertaa.

Valokuvauksesta tuli matkojen myötä rakas harrastus, ja Annikki kuvasi matkoilla runsaasti maisemia ja kukkia. Viimeisin matka suuntautui Lontooseen, silloin Lindvall oli jo yli 80.

Huumorintajuinen ja hyvämuistinen Anni Lindvall asuu palvelutalossa vuokralla. Näkö ja kuulo ovat hiukan alentuneet ja liikkuminen on hieman hankalaa. Ystävät tuovat iloa päiviin, ja mieluisa harrastus heidän kanssaan on nykyisin Skipbo-niminen korttipeli. Lindvall on ollut kukka- ja käsityöihminen: kasvattanut orkideoita, virkannut tuhansia liinoja ja kutonut satoja sukkia.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset