Kaupunkiuutiset

Vappu oli ennen isompikin juttu ja Aulangon hotelli yksi maailman ihmeistä

Kuva: Toni Rasinkangas
Kuva: Toni Rasinkangas

Minulle vappu on aina merkinnyt vain yhtä asiaa. Aulangon hotellissa lapsuudessa koettujen juhlien rinnalla kaikki aikuisuuden dokailut ja mokailut kalpenevat.

Vappumatinea oli perheemme pitkäaikainen perinne ja ensimmäiset muistikuvani ovat 1970-luvun alusta, kun hotelli oli vielä yksi maailman ihmeistä.

Sähköä ilmassa

Aulangolla minulle selvisi ensimmäistä kertaa, että tytöt ja pojat ovat erilaisia. Äiti ja isä veivät minut aulaan tervehtimään tuttavaperhettä, jolla oli pari vuotta minua vanhempi tytär.

Tyttö oli hemmetin sievä, katsoi minua silmiin ja hymyili. Sillä sekunnilla minä juoksin karkuun narikkaan ja piileskelin siellä monta minuuttia.

Aulangon hotellin aulassa törmäsin ilmiöön, joka tekisi yksinkertaisesta elämästäni hyvinkin monimutkaista.

Juomalauluja

Ravintolasalin perällä oli aina pitkä pöytä, jossa suoritettiin mystisiä menoja.

Välillä seurueesta joku nousi ylös, sai koko salin huomion osakseen ja alkoi laulaa ruotsiksi. Katselin seremoniaa kiinnostuneena, koska tajusin, että siellähän juodaan viinaa keskellä kirkasta päivää.

Jotakin kadehdittavaa oli siinä ilossa, joka tuntui hämäläisestä pikkupojasta hurjalta kapinallisuudelta. Myöhemmin olen yrittänyt päästä vastaaviin fiiliksiin, mutta vaikka olen laulumiehiä, niin rapujuhlissa viisut juuttuvat kurkkuun.

Velipojan pasuuna

Matineoissa oli noihin aikoihin aina oikea orkesteri. Ei mitään pitkätukkia, vaan kunnon bändi puvut päällä.

Elämäni ehdoton tähtihetki oli, kun isoveljeni viimein kiipesi lavalle pasuunoineen ja jokainen orkesterin jäsen morjesti tanssilattian reunassa seisovaa pikkupoikaa. Ei tule minulle vappua ilman torvensoittoa.

Oi noita Aulangon loiston päiviä. Seisova pöytä oli ihan käsittämätön asia, eihän sellaista yltäkylläisyyttä ollut kuin amerikkalaisissa elokuvissa.

Sitä muisteltiin aina siunailla, että saksalaisilla turisteilla oli kuulemma tapana lappaa filettä ja graavilohta käsilaukkuun ja puputella niitä sitten iltapalaksi hotellihuoneissa. En tiedä, oliko huhuissa perää, mutta ihan totena siitä puhuttiin.

Otetaan rauhallisesti

Onhan sitä vappua yritetty sittemminkin juhlia, mutta ei se oikein tunnu samalta. Nyt ei tarvitse edes yrittää, kun kaikkien turvallisuuden kannalta on viisainta pitää matalaa profiilia.

Mutta jos illalla aurinko paistaa, saatan istahtaa kuistille. Otan ehkä jonkun drinksun, kuuntelen torvimusiikkia ja vaivun muistoihini.

Hyvää vappua kaikille!

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset