Kaupunkiuutiset

Varmatoimista vanhaa voimaa

Hauhon äijäporukka körötteli lammas­vaunun kyydissä Höyryfestareilla.

– Vanhoissa koneissa, kuten maamoottoreissa kiinnostaa niiden varmatoimisuus, sanoo hauholainen puuhamies Timi Rekola.

Hän on yksi äijäporukasta, Hauhon kirjonkylälle muodostuneesta joukosta, jotka ovat kiinnostuneita vanhoista koneista. Kiinnostukseensa liittyen porukka tekee matkoja sopiviin kohteisiin lähiseudulla kerran pari vuodessa.

– Noin sadan kilometrin säteellä tehdään matkoja – on tehty jo monena vuonna, joissa tapahtumien lisäksi on tilaisuus tutustua vanhoihin voimanlähteisiin, kuten esimerkiksi höyrykoneisiin.

– Vanhoissa koneissa, kuten maamoottoreissa kiinnostaa niiden varmatoimisuus.

Tällä kertaa hauholaisten matka suuntautui Minkiöön Höyryfestivaaleille ja nyt mukana oli myös puolisoita.

Lähes jokaiselle oli köröttely höyryjunassa upouusi kokemus.

Töin tuskin oli Ari Saarinen saanut 1965-vuoden Scania Vabis -merkkisen linjabiilin ohjatuksi sille osoitettuun pysäköintiruutuun, kun joukko jo oli kipuamassa kapearaiteisella puhkuneeseen höyryveturin vetämään lammasvaunuun. Urakkaansa yli satavuotias veturi tarttui junanlähettäjän merkin saatuaan ja haukattuaan nokisten miesten sen kitaan syytämiä koivuhalkoja.

Perässään festivaalien ykköstähdet, vanhat höyryveturit, kiskoivat vaunuja Minkiöstä kohti Humppilaa tai Jokioisten piskuista asemaa. Lammasvaunun lisäksi matkassa oli hienompiakin, niitä, joissa matkustajat nauttivat kyydistä penkeillä istuen.

Äänet ja täristykset

– Voi vilpittömästi sanoa, että tunnelmaa on jo linja-autossa, äänet ja täristykset kuuluvat asiaan, sanoo porukassa mukana ollut Jorma Pere.

Mielenkiintoisten kohteiden joukosta hän Höyryfestivaaleilta nostaa ykköseksi ajelun kapearaiteisella.

– Lammasvaunussa, puisilla kaiteilla varustetussa ja katottomassa vaunussa kyyti oli aurinkoisena lauantaipäivänä sopivan ilmavaa, vaikka pienikin vastamäki sai veturin pölläyttelemään piipustaan miehekkäitä savupilviä.

Iäkkäissä – lähes iänikuisissa koneissa kiinnostavaa on Jorma Peren mukaan niiden yksinkertainen toiminta.

– Kun tietää, että ne ovat ihmiskäden – yleensä monitoimimiesten taitavia luomuksia. Tämän päivän turvallisuusmääräyksillä niitä ei työmaalla nähtäisi.

Monenlaisten puksuttimien joukossa hauskaksi liikkumisvälineeksi tapahtumassa osoittautui perinnejätkä Olli Lehdon valmistama polkupyörä, merkkiä Reijonlainen. Se on pyörä, joita näkee vain vanhoissa elokuvissa, eli ilman kettinkejä – iso pyörä edessä ja pieni takana.

– Pyörän malli on lähtöisin valokuvaaja I.K. Inhalta, jonka pyörän raadon Reijo Lehtonen löysi, kunnosti ja piirsi mallin, ja jonka pohjalta pyöriä valmistan, Lehto kertoi ja mainitsi tehneensä pyöriä jo hyvän matkaa toista kymmentä.

Tunnelma korvaa tekniikan

Oman lukunsa ansaitsee myös äijäporukan käytössä ollut linja-auto. Mikkolan Liikenteen käyttöön uniikkikappaleena hankittu, jolla takanaan on nyt viisikymmentä vuotta.

Minkiön reissulla sen kunniaksi nostettiin onnittelumaljat ja määränpäässä sitä piirittivät monet kännykkäkameran käyttäjät. Auto herätti muistoja: Tuollaisella kuljin kesät mummolassa tai koulumatkoja.

Liikennöitsijä evp Arto Mikkola kertoo autoa hoidetun huolella, tielle se ei jätä. Jopa sen penkit pehmusteineen ovat alkuperäiset.

– Aktiivivuosinaan auto oli linjoilla, sillä ajettiin muun muassa työvuoroja, lähtö Mustilasta aamulla kello 6 ja illalla paluuvuoro puoli viisi. Nykyisin enää satunnaisia ajoja tilauksesta.

Auto hänen mukaansa on raskas käännellä, mutta edelleen toimintavarma aina jarruja myöten.

Menneistä ajoista muistuttivat lisäksi ajovarusteisiin kuuluvat sinisenharmaa kuljettajan koppalakki, rahastuskone ja nurkistaan kulunut rahastajan musta nahkalaukku.

– Tunnelma korvaa nykytekniikan, tiellä jäämisestä ei tällä ole pelkoa, tiivistää Ari Saarinen.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset