Kaupunkiuutiset Renko

Veri vetää Kristiina Jokista markkinoille – Rengon Pitopalvelu on Jokisen perheelle yhteinen yritys

Vähintään kerran kuussa Kristiina Jokinen pakkaa harjat ja muut tavarat pakettiautoon ja suuntaa markkinoille. Kuva: Lea Karmala

Rengon Pitopalvelusta tutuksi tulleen Kristiina Jokisen rakas harrastus on markkinamyyjänä kiertäminen. Suomen kahdesta markkinoiden taloustavarakauppiaasta hän on se toinen, toinen on Lahdesta.

Toistaiseksi Kristiina Jokinen kulkee miehensä Sepon kanssa kauppiasreissuilla vain alkuviikosta, koska pitopalvelu pitää hänet työssä kiinni viikonloppuisin.

– Tällä hetkellä käyn Hämeenlinnassa markkinoilla joka kuukauden ensimmäinen tiistai. Syksyllä menen aina kolmeksi päiväksi Ouluun, elokuussa käyn Kurikassa, syyskuussa Hartolassa ja tammikuussa Kuopiossa. Omilta Rengon Jaakon markkinoilta heinäkuussa en ole pois koskaan, vaikka ne ovat lauantaina. Kuulun itsekin yrittäjäyhdistykseen, joka järjestää tapahtuman, hän kertoo.

Rovaniemellekin Jokista on pyydetty uudelleen, mutta sinne asti menemisen kulut ovat liian suuret, jotta matka kannattaisi.

Markkinoille Kristiina Jokista vetää Aarne-isältä saatu perintö, sillä hän kulki tämän mukana toreilla lapsesta asti. Esimerkiksi Oulussa oleva myyntipaikka on jo isän aikoinaan varaama.

Vuonna 1972 nuoresta Jokisesta tuli oman liikkeen pitäjä Hämeenlinnaan, kun isä perusti hänelle Rihkamatori-kivijalkakaupan SYP:n taloon Sibeliuksenkadulle. Myöhemmin tytär osti liiketoiminnan vanhemmiltaan omakseen. Rihkamatorilla vierähti työelämästä yli 29 vuotta.

– Samassa paikassa olimme koko ajan, ja olisin siinä varmaan vieläkin, mutta tila olisi pitänyt ostaa omaksi pitkän vuokralla olon jälkeen. Tytöt sanoivat, että he eivät rupea alalle, joten päätin lopettaa liikkeen, Jokinen kertoo 16 vuoden takaisesta muutoksesta.

Rihkamatorilla ei pidetty loppuunmyyntiä, siksi tavaraa jäi varastoon. Ylijäämästä Kristiina ammentaa vieläkin kaupattavaa kojuunsa. Lisäksi hän ostaa uutta myytävää muun muassa harjatehtailta Urjalasta ja Toijalasta sekä puutavaraa Vähästäkyröstä. Parhaiten markkinoilla menevätkin kaupaksi harjat, kauhat ja muut talouskapineet.

– Minulla on erilaista tavaraa, mitä ei enää nykyään ole kaupoissa. Esimerkiksi kotimaisia harjoja ei saa tavarataloista. Myyn myös kyyröläisten tekemiä kukkopillejä, niillä on omat harrastajansa, ja vanhanaikaisia papiljotteja, jotka laitetaan hiuksiin piikillä ja kumilangalla. Niitä ostetaan vielä, hän kertoo.

Markkinoille on Jokisen mukaan viime vuosina tullut suomalaisten lisäksi paljon ulkomaalaisia myyjiä, ja kävijöistä taas enemmistö on eläkeläisiä. Markkinat ovatkin katoavaa kansanperinnettä, mutta hän ei usko niiden kokonaan loppuvan. Toivonsa hän laittaa nykyisiin parikymppisiin, jotka muistelevat, miten he kävivät mummonsa kanssa torilla.

Jokinen itse aikoo jatkaa kiertämistä niin pitkään kuin kykenee. Lähestyvät eläkepäivät tuovat tilaisuuden reissata vielä nykyistä enemmän.

– Pitopalvelussa olen niin kauan, kun siellä tarvitaan apua. Harjatehtaille taas olen sanonut, että niin kauan kuin tekevät harjoja, myyn niitä toreilla. Sitten, kun minunkin harjani ovat ulkomaisia, lopetan myynnin.

Jokisen molemmat työt ovat palveluammatteja, joista hän sanoo nauttivansa. Sekä toreilla että juhlien järjestelyissä hän on saanut valtavan määrän tuttuja ja ystäviä.

– Olen siinä onnellisessa asemassa, että olen aina saanut tehdä sitä työtä mistä tykkään. Haluan olla ihmisten parissa, ja olen aina ollut myös yrittäjähenkinen.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset