Kaupunkiuutiset

Viime kesänä puutarhani katosi lampaan suuhun – Onneksi ponia ei kiinnosta istutukset, mutta saisi jättää vintin rauhaan

Sana Mustonen Kuva: Muu
Sana Mustonen. Kuva: Muu

Minä olen rakastunut puutarhaan!

Tai no, aina minä olen kesäkukkiin satsannut. Kas, kun rönömpikin mökki ja lahoamassa oleva kuisti voidaan somistaa ihan sisustuslehtityyliin, kun se tupataan kasveja täyteen. Ei ota niin silmään, eikä aivoon…köyhyys.

Oikeilla kuvakulmilla kun ottaa valokuvia, facebookjengi luulee pihaani ihanaksi. Niin kuin se luulee naamaanikin.

Tietäisitte vaan, kuinka monta kuvaa pitää ottaa, että niistä joku sitten voidaan nettiin pistää. Mutta takaisin puutarhaan.

Tänä kesänä olen oikein satsannut pihaani. Velaksi, vesselit, velaksi. Puutarhan laitto on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Nyt istutettuja puita ja pensaita katselen vielä vuosienkin päästä.

Abies koreana, koreanpihta ja Picea glauca, valkokuusi, ja vaikka mitä erikoisia havukasveja, puhumattakaan alppiruusuista, joita olen tunkenut pihalle oikein urakalla.

Rhododendronit kuullostavat sukupuuttoon kuolleilta dinosauruksilta, mutta ovat oivallisia kasveja tällaiselle laiskalle puutarhurille. Kerran kun ne istuttaa, niin kukkaloistoa tulee vuositolkulla ja talvellakin lehdet ovat kauniit.

Minulla on myös pioneja (Paeonia) ja muita perennoja ja yksi uusi tuttavuus Tiarella sekä yksi alppiruusun ja suopursun risteytymä, josta kokeilen, josko se kestäisi talven yli.

Housut kintussa lammasta pakoon

Viime kesänä minun puutarhani katosi lampaan suuhun, tosin sen jälkeen lammas katosi minun suuhuni. Ja oli kyllä mureaa lihaa!

Ruokahaluani lisäsi erityisesti se, että tuo karitsana niin suloinen musta pässi kasvoikin isoksi, puskevaksi häräksi, jota jouduin sieniämpärieni kanssa juoksemaan karkuun joka päivä.

Tai juuri kun kyykistyi kyykkypissalle omassa pihassaan, huomasi puskan ryskyvän ja sieltä se ampaisi, lammasperkele, suoraan kohden ja sitten juostiin housut kintuissa. Nyt ei ole lammasta, mutta poni on!

Päivääkään en vaihtaisi

Ponilla on oma aidattu alueensa, eikä ponia onneksi kiinnosta istutukseni. Sen sijaan yhtenä päivänä, kun puutarhainnostuksessani oikein kitkin nokkosia, kuulin kummallista ryskettä varastorakennuksemme yläkerrasta!

Ponin pää katsoi minua sieltä toisen kerroksen pikku ikkunasta. Se tollo oli rikkonut jyrkkien portaiden edessä olleet esteet ja syystä, jota tiedä emme, kiivennyt sinne ylös!

Loppujen lopuksi tarvittiin neljä palomiestä ja yksi eläinlääkäri rauhoituspiikkeineen taluttamaan tuo utelias eläin pois romuja täynnä olevasta varaston yläkerrasta. Ja sitä paskaa oli kaikkialla…

Minusta tuntuu, että itsekin tarvitsisin välillä sellaisen rauhoituspiikin. Yhtenä päivänä suutuspäissäni poltin grillissä muruni meille unohtuneet verkkarit ja hammasharjan.

Sitä kun koko aika pitää tuntea niin voimakkaasti, suurta rakkautta ja dramatiikkaa! Vaan päivääkään en pois vaihtaisi.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset