Kaupunkiuutiset

Vikellys on upeaa katsottavaa

Aulangon ratsastuskoululla pääsee tulevana viikonloppuna katsomaan hevosen selässä ratsastavien tekemiä taitavia temppuja vikellyksen SM-kisoissa. Lauantaina ja sunnuntaina nähdään kaikkiaan reilut 120 kilpailusuoritusta ja yhteensä 16 hevosta.

Kanta-Hämeen Ratsastajien pienet ja isommat tytöt sekä aikuiset naiset valmistautuvat kisoihin Aulangon harjoituskentällä Sanna Tammisen ohjauksessa. He tasapainoilevat ison hevosen selässä niin, että melkein hirvittää. Mutta upeaa sitä on katsella. Ja ratsukin on uljaan näköinen.

– Vikellyskisoja on helppoa seurata, sillä suoritukset ovat esteettisiä ja katsoja ymmärtää, milloin tulee virhe. Esityksiin kuuluvat musiikki, kauniit kampaukset ja asut sekä taiteellisuus. Ne kaikki myös arvostellaan, Susanna Marttila kisat järjestävästä seurasta Kanta-Hämeen Ratsastajista kertoo.

Vikellys on Susannan mukaan selvästi kasvava harrastus.

– Meitä on nyt noin 25, ja syksyllä alkaa taas uusi ryhmä. Itsekin otan ehkä yhden ryhmän valmennettavakseni, hän kertoo.

Susanna aloitti ratsastamisen viisivuotiaana ja vikellyksen vuosi sitten. Hän on osallistunut myös kilpailuihin. Tänä vuonna hän on käynyt kolmet kisat, mutta Aulangon mittelöt jäävät häneltä väliin järjestelytehtävien takia. Työkseen hän järjestää myös kansainvälisiä kisoja, joista hän on saanut hyvää oppia kilpailujen onnistumiseksi.

– Haluan, että järjestämme parhaat vikellyskisat ikinä. Uskon, että muut vielä hämmästyvät, miten hyvin me ne hoidamme. Meillä on kaikkiin luokkiin palkinnotkin, mikä ei ole ollut aikaisemmin tavallista.

Aulangolla vikeltäjien hevosena on C’est Moi, tuttavallisesti suomalaisittain lausuttuna Moi, joka on sopivan ison kokoinen ja rauhallinen. Se urakoi myös seuran osallistujien kilpahevosena koko viikonlopun.

– Moi on helppo hevonen. Sillä on iso ego, mutta se on hirveän kiltti, sellainen hessuhopo. Se on myös huomionkipeä ja tykkää esiintymisestä. Sen oikea silmä on sokea, mutta vamma ei ole koskaan häirinnyt menoa, Susanna kertoo.

Saajan tallilla on lisäksi kolme suomenhevosta, joita vikeltäjät käyttävät harjoituksissaan. Sieltä tulee kisoihin Merineito-niminen hevonen pienimpien osallistujien käyttöön.

Yksi Kanta-Hämeen Ratsastajien hyvin menestyneistä vikeltäjistä on aikuisikäinen Sonja Argillander. Hän on käynyt tänä vuonna kisaamassa kaksi kertaa ulkomailla; Budapestista tuli voitto ja Flyingenistä Ruotsista kuudes sija. Sonjakin hioo esitystään huippuunsa Aulangon kisaan.

Seuran vähän vanhempien harrastajien joukkoon kuuluu myös Veera Leikkainen. Hän kuvailee vaativimmaksi tempukseen takaperin tehtävän puolivoltin alas tullessa. Myös käsilläseisonta kahvoista pitäen vaatii taitoa.

Vikellyksen harrastajien joukko on innokas ja yhtenäinen, mutta Susanna ja Veera kaipaisivat harrastajien joukkoon vielä nykyistä enemmän poikia.

– Olisi hienoa, jos pojat innostuisivat vikeltämään. He ovat usein vielä rohkeampia kuin tytöt, ja laji vaatii voimaa ja liikkuvuutta, he sanovat.

Vikellyksessä kilpaillaan käynnissä ja laukassa, yksin, parina tai enimmillään kuuden henkilön joukkueena. Tasoja on kolme: A on vaativin, B:ssä ovat juuri laukkaan siirtyneet, ja C-taso on sellainen, johon kuka tahansa voi mennä osallistumaan.

– Periaatteessa harrastajat pääsevät aika pian kilpailemaan, jos vain haluavat. Kisoja on maaliskuusta lokakuulle, ja läpi talven treenataan. Talvella on vielä erikseen akrobatiavalmennusta, Susanna kertoo.

Laji on vielä sen verran pieni Suomessa, että toimihenkilöitä on melko vähän. Aulangollekin tulee yksi tuomari Tanskasta. Euroopassa harrastajia on eniten Saksassa ja Itävallassa, missä pojatkin ovat innostuneet lajista.

Vikellyksen SM-kisat Aulangon ratsastuskoululla la–su 6.–7.8. klo 10–18.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset