Kaupunkiuutiset

Vuokselan kirkonkellojen evakkomatka päättyi Hattulaan

Rajan taakse jääneen Vuokselan seurakunnan kolmesta kirkonkellosta kaksi kelloa soivat Hattulan Pyhän Ristin kirkon kellotapulissa. Ensi kertaa ne evakkomatkansa jälkeen soivat uudessa sijoituspaikassaan elokuun 4. vuonna 1963, jolloin Hattulassa vietettiin Suomen kielen oikeuksien 100-vuotisjuhlaa.

Kirjassa Sotiemme Vuoksela kertoo Taisto Virkki miten kesäkuussa 1944 Vuokselan evakuoinnin yhteydessä pitäjän yhteensä 800 kiloa painavat kaksi kirkonkelloa kiskottiin köydellä alas kirkon kattoa myöten ja pantiin evakuoimiskuljetuksella menemään kanta-Suomeen.

Viivyttyään matkalla kaksi vuotta, ne ilmaantuivat Parolan rautatieasemalle, josta ne hevoskyydillä kävi noutamassa Väinö Inna Merven kylästä.

– Hiljaa siirtämällä sain rautakangen ja kellon kielen avulla ne kärryihin, kertoo Virkin kirjaansa haastattelema Inna. Väliaikaisen sijoituspaikan, parikymmentä vuotta, ne olivat valvontakomissiolta piilossa navetan ylisillä.

Kun kellot elokuussa 1963 soivat tapulissa, ne paikalla olleiden mukaan soivat virheettömästi.

”Hattulan Pyhän Ristin kirkkoon kellot otettiin vastaan mielihyvin – kirkkohallituksen päätöksellä, sillä kelloja ei kirkossa tuolloin ollut.”

Hattulan seurakunnan huomassa on niin ikään Vuokselan ehtoolliskalusto. Hattulaan ne luovutettiin kesällä 1964 Rengon seurakunnan kirkkoherranviraston arkistoholvista, mistä olivat aikaisemmin samana vuonna löytyneet. Kirkkoherran luvalla ehtoolliskalustoa lainataan käytettäväksi Hattulassa Vuokselan pitäjäjuhlien jumalanpalveluksiin.

Pitäjäjuhla

Vuoksela-Seuran pitäjäjuhlaa vietetään ensi sunnuntaina 8.6.2014 Iittalassa. Juhlamessu kirkossa alkaa kello 10. Messun jälkeen seppeleen lasku Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille, Vuoksela-juhla palotalolla alkaa kello 14.

Sodan jälkeen vuokselalaisille evakoille sijoituspaikat osoitettiin pääasiassa Kanta-Hämeestä: Kalvola, Hattula, Tyrväntö, Renko ja Tammela.

– Karjalaisuus on voimakas harrastus, sanoo Vuoksela-Seuran puheenjohtaja Tapio Sihvo.

– On tärkeää, ettei tallella oleva tieto pääse katoamaan. Vielä on jäljellä vanhaa sukupolvea, joka tietää Karjalan kauneimmat paikat.

Rajan takana, muun muassa hautausmaata ja patsaita kunnostamassa, Sihvo kertoo käyvänsä useita kertoja vuodessa. Vuokselan Uudessakylässä, suvun entisellä tilalla, kukkii näin alkukesästä vanha omenapuu.

Lisää kommentti

Kirjoita kommenttisi

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset