Kaupunkiuutiset

Paikallista porinaa: Yhteisöllisyyteen voi jokainen vaikuttaa – Oletko itse miettinyt, millaista arvoa luot muille?

Veera Jussila. Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu (vihr.) Hämeenlinnasta.

Jo vuoden kestänyt pandemia poikkeustiloineen on tuonut elämäämme haasteita. Moni on kärsinyt yksinäisyydestä, kun toiset taas ovat löytäneet rauhan luonnosta.

Olemme sopeutuneet, muotoilleet arkea uuteen normaaliin sopivaksi, sekä yrittäneet selviytyä parhaamme mukaan.

Moni on jopa löytänyt iloa ja uutta yhteisöllisyyden tunnetta erilaisista somehaasteista. On leivottu hapanjuurileipiä, neulottu villapaitoja ja tehty tanssivideoita yksin, mutta silti yhdessä.

 

Itse järjestin tammikuussa yhteisneulonnan, joka levisi lumipallon tavoin neulojien ja muiden käsityöharrastajien keskuudessa.

Osittain tämän seurauksena lankakauppojen myynti kasvoi, sekä hyllyillä oli jopa pulaa puikoista ja paksuista paitalangoista.

Moni oppi samalla uusia tekniikoita, sai onnistumisen iloa ja samalla yhteisöllisyyden tunnetta pandemiasta huolimatta. Nopeasta ideasta syntynyt yhteisneulonta loi siis monenlaista arvoa, suurelle määrälle ihmisiä.

 

Kuluneet viikot olen muotoillut Hämeenlinnaa neulekuvioiksi. Idea sai alkunsa Facebook-keskustelusta, yhteisön toiveista ja ideoista.

Lanka löytyi Wetterhoffin uudesta kotimaisesta villalangasta, ja ideoita olen keräillyt kaupunkimme kauniista nähtävyyksistä, sekä maamerkeistämme.

Neulekuvioita piirtäessäni tajusin meidän olevan kuitenkin enemmän ja arvokkaampia, kuin perinteiset turistikohteemme.

 

Moni meistä on junan tuomia, työn tai opiskelun perässä saapuneita, tänne silti juurtuneita. Jokin on saanut meidätkin kotoutumaan, oppimaan alueen tavat ja erikoisimmatkin sanonnat.

Olemme kiivenneet ensimmäisen kerran Aulangon näkötornille, etsineet kylmänkukkaa ja katsoneet junan ikkunasta linnaa aivan eri silmin, hämeenlinnalaistuneina.

 

Jotta kaupungin voi tuntea aidosti kotikaupungikseen, vaaditaan siihen usein aikaa ja yhteisöä.

On siis meistä itsestämme kiinni, kuinka otamme vastaan uudet kaupunkilaiset, niin nuoret kuin vanhat, tai eri murretta ja kieltä puhuvat.

En minäkään ehkä ymmärrä kaikkia murteita tai kulttuureita, mutta usein voimme silti oppia jotain uutta toisiltamme.

 

Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on usein kiinni vain itsestämme. Samalla annamme myös esimerkin lapsille ja nuorille.

Voimme valita käytämmekö aikamme siis ystävälliseen keskusteluun ja yhteisöllisyyden luomiseen, vai ilkeilyyn ja toisten nälvimiseen.

Haluaisinkin kysyä ihan kaikilta meiltä, millaista arvoa ja onnellisuutta luomme sanoilla, teoilla ja puheilla toistemme elämään?

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset