Kaupunkiuutiset

Ylpeys kotikaupungista pitää säilyttää, vaikka välillä ottaa aivoon – Hämeenlinna on satunnaisia kuprujaan isompi asia

AP Sarjanto Kuva: Toni Rasinkangas
AP Sarjanto Kuva: Toni Rasinkangas

Vuonna 1998 olin saanut laulaa loilottamalla sen verran nimeä, että päätoimittaja Ilkka Peltoniemi pyysi minua Kaupunkiuutisiin pakinoitsijaksi. Saatuani jalan oven väliin luikertelin itseni avustajaksi.

Menin pokkana tekemään ensimmäistä juttuani Juhani ”Seppä-Jussi” Suolahdesta, vaikka en tiennyt, että kamerassa on sellainenkin asia kuin tarkennus.

Mahtoi Jussikin ihmetellä sitä lehteen päätynyttä tökeröä otosta, mutta kai hän on anteeksi antanut, kun morjestelee nykyään ihan iloisesti.

Vuonna 2000 sain vakituisen pestin toimitukseen. Olin 36-vuotias ja yllätin itseni, kun huomasin rakastavani tätä kaupunkia.

Paikallislehden toimittaminen alkoi pian tuntua kutsumustyöltä, jonka tavoitteena oli kompata hyviä asioita ja ihmisiä sekä nostattaa heimohenkeä. Tunsin tulleeni kotiin, eikä suuri maailma enää houkutellut.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä vähättelevää asennetta kotikaupunkia kohtaan, joka usein nostaa päätään keskusteluissa.

Moni tuntemani ihminen huokuu lujaa kotiseuturakkautta, vaikka juuret olisivat maailmankaikkeuden hanurissa.

Samanlaista ylpeyttä haluaisin nähdä meissäkin, koska siihen on niin monta syytä, etten jaksa niitä edes luetella.

Hiukan välillä haikailen 2000-luvun alkua, kun toimituksemme oli kaupungin keskustassa.

Kynnys oli matalalla ja ovesta saapasteli sisään ihan kunnon kylähulluja tai ihmisiä, joiden puutarhasta oli löytynyt oudonlainen ötökkä.

Erilaista oli meno Hämeenlinnan sydämessä noihin aikoihin. Hauskan jutun saattoi tehdä vain kuvaamalla keskustan vilinässä liikkuvia ihmisiä ja kyselemällä, että onkos se kevät jo tullut.

Vaikka työpiste on nyt ”kaukana” Kajamäessä ja välillä kotisohvalla, nykyään sosiaalinen media tuo aivan uudella tavalla tietoa paikallisten ihmisten tekemisistä ja heitä kiinnostavista aiheista.

On oikeastaan aika käsittämätöntä, kuinka monenlaista tekijää, näkijää ja vaikuttajaa lehden levikkialueella asustaa.

Löytyyhän kaupungistamme urputtamisen aihetta. Eihän täällä osata sitä eikä tätä, ja tuokin tehtiin päin persettä.

Hämeenlinna on kuitenkin satunnaisia kuprujaan isompi asia. Se on meidän omamme ja sitä tulee pitää arvossa.

Näkökulma laajenee, kun yrittää itse vaikuttaa asioihin, vaikka ihan pienelläkin tavalla.

Osallistuminen tekee osalliseksi, ja me tarvitsemme toisiamme.

Fingerpori

comic

Uusin Kaupunkiuutiset