Kiekko

Aho, Granlund, Rantanen, Tolvanen ja kumppanit – Suomen ei enää vähätellä tuottavan vain "maailman parhaita kolmoskentän laitureita"

Suomi on tuloksellisesti esittänyt erinomaisia ja huolestuttavia otteita Tanskan MM-turnauksessa. Päävastustajiin lukeutuva Kanada ja muita maita kaatui murskaluvuin, mutta vastapainoksi Leijonat on hävinnyt itseään heikommille Tanskalle ja Saksalle.

HPK:n apuvalmentaja sekä entinen NHL- ja maajoukkuehyökkääjä Antti Miettinen kuitenkin uskoo yhä Leijoniin pienistä takaiskuista huolimatta.

– Mahdollisuudet ovat aina MM-kultaan saakka, siitä ei ole epäilystäkään, Miettinen pamauttaa.

Samoilla linjoilla on niin ikään NHL:ssä ja maajoukkueessa esiintynyt Tony Virta.

– Vaikka tuli muutama tappio, hienosti Leijonat on pelannut. Nyt on nähty Lauri Marjamäen ajan parasta lätkää. Kärkiketjut ovat olleet tehokkaita, mutta hieman lisää apuja tarvitaan muualtakin, nykyisin Kiekko-Vantaan apuvalmentajana toimiva Virta pohtii.

 

Leijonat ovat saaneet viime vuosina uuden sukupolven soihdunkantajakseen.

Esimerkiksi Sebastian Ahon, Mikael Granlundin, Teuvo Teräväisen ja Mikko Rantasen otteet eivät ole jääneet huomiotta.

– He ovat jotenkin rohkeampi ja itsevarmempi sukupolvi, mikä ehkä näkyy jo erilaisessa kasvatuksessa ja valmentamisessakin. Ei olla niin kuorissaan. Saa näkyä, että on todella hyvä, Miettinen toteaa.

Miettisen mukaan hyvän ja huippupelaajan erottaa yksi kyky ylitse muiden. Huippupelaajilla aika tuntuu kentällä hidastuvan, kun muilla peli saattaa mennä sähläämiseksi.

– Huippupelaajilla ei ole ikinä kiire. Ei ole ongelma, että joku roikkuu sinussa kiinni. Monella alkaa pätkiä siinä vaiheessa, jos itsevarmuus hupenee. Suomen ykköspelaajilla ei tätä ongelmaa ole. He pääsevät virheestä yli nopeasti. Siksi he ovat kyenneet urallaan voittamaan.

Myös Suomen puolustuksen profiili on muuttunut. Päävalmentaja Marjamäen valinnoissa on painottunut pelirohkeus.

– Puolustajien pelitaitavuus korostuu nyt enemmän kuin aiemmin. Kun tullaan molempiin pakkeihin kiinni, jalalla tai taidolla pitää voittaa yksi vastustaja ja kenties imeä itseensä vielä toinen ennen siirtoa, Miettinen arvioi.

 

Virta näkee, että valmennuskulttuuri Suomessa on muuttunut, mikä on johtanut siihen, että sinivalkoinen tehdas tuottaa monipuolisesti erilaisia pelaajia.

On maailmanhuipun voimahyökkääjä Rantasta, snaipperi Eeli Tolvasta, pelintekijä Ahoa ja Granlundia ja kiekollista puolustajaa kuten Miro Heiskasta ja kumppaneita.

Joitakin vuosia sitten puhuttiin puoli-ivallisesti, että Suomi tuottaa maailman parhaita kolmoskentän pelaajia – nyt on toinen ääni kellossa.

– Veikkaan, että heidän on annettu pelata omilla vahvuuksilla. Ei ole sanottu että pitää vain puolustaa ja että ei saisi yrittää jotain vaikeampaa. Näin ei tule vain sitä kolmosketjun ukkoa. En usko, että he ovat sen erilaisempia ihmisinä, Virta näkee.

Virta toivoo, että Suomi ei lähtisi turnauksessa jatkossakaan säätämään liikaa peliä. Sillä voi olla kova hinta.

– Oma tekeminen on se juttu, ei pidä liikaa miettiä vastustajan mukaan. Äkkiä voi mennä kundit sekaisin jos sitä sun tätä säädetään. Joskus pitää jotain pientä tehdä, mutta ei sen enempää.

 

Totuus kuitenkin on, että MM-turnauksen onnistumisen tai epäonnistumisen raja kulkee pitkälti puolivälierässä. Jos on mukana mitalipeleissä, kansalta saa ymmärrystä – jos ei, mieliala on kauniisti sanottuna toisenlainen.

– Sitähän kutsutaan jostain syystä kuolemanpeliksi. En tiedä miksi, mutta se särähtää korvaan rajulta, Miettinen sanoo.

– Silti on niin, että jos sen voittaa, kisat ovat olleet hyvät, jos häviää, tuomio tulee, Virta säestää. HäSa

15 tuoreinta

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930