Kiekko

Analyysi: Helsingin IFK:n uusi urheilujohtaja

Hämeenlinnalaisen jääkiekkokeskustelun tärkein aihe on syksyn mittaan ollut HPK:n urheilujohtaja – tai oikeammin sen puute.

Tällä erää Liigassa vain savolaisilla joukkueilla Jukureilla ja KalPalla sekä hämäläisellä Kerholla on sellainen tilanne, ettei seuroilla ole erikseen urheilujohtajaa.

Jukureissa kaikesta määrää päävalmentaja Risto Dufva. KalPassa kaikkivaltiaan asemassa on päävalmentaja-pääomistaja Sami Kapanen. Pallokerhon tilanne on konstikkaampi, riippuu hieman vastaajasta ja näkökulmasta, missä urheilua koskeva valta ja vastuu luuraavat. Joukkueet sijoittuvat Liigassa peräkkäin häntäpäähän.

Liigan rikkain seura HIFK on alisuorittanut kaukalossa liki koko 2000-luvun. Vahvat resurssit eivät ole johtaneet odotettuihin tuloksiin. Tikunnokkaan on nostettu seuran urheilujohtaja Tom Nybondas. Ollaan tultu pisteeseen, jossa Nybondasin on aika väistyä. Toiminnan laatua yritetään nostaa nimenomaan uuden urheilujohtajan kautta.

 

HIFK:n toimitusjohtaja Jukka Valtanen linjasi taannoin Iltalehdessä viiden teesin listan, joka ilmaisee, millaista urheilujohtajaa Stadin Kingit ovat Nybondasin tilalle hakemassa:

1) Tuntee suomalaiset pelaajat. 2) Tuntee agentit ja scoutit ja on hyvät välit heihin. 3) Löytää pelaajat, joilla on oikea asenne ja taitotaso ja jotka sopivat rooleihin ja ruutuihin – oikealla hinnalla. 4) Pystyy tukemaan, sparraamaan ja haastamaankin valmennusta. 5) Johtajuus. Pystyy toimimaan median ja fanien ja tarvittaessa joukkueenkin edessä, sekä päivittää HIFK:n urheilullisen kulttuurin 2020-luvun vaatimuksiin läpi organisaation.

Ilta-Sanomat vuorostaan uutisoi, että kolmen kärkiehdokkaan joukossa ovat kaksi HIFK-taustaista lätkäjätkää eli Mika Kortelainen ja Veli-Pekka Kautonen. Kolmannen loppusuoralle päässeen ehdokkaan nimi ei ole tullut julkisuuteen. IFK julkaisee uuden urheilujohtajan nimen torstai-iltapäivänä.

 

Analyysini mukaan Kortelainen ja Kautonen eivät voi kumpikaan olla HIFK:n seuraava urheilujohtaja; he eivät täytä kohdan neljä vaatimusta. Haastaakseen valmentajaa on urheilujohtajan ymmärrettävä riittävästi modernin pelin lainalaisuuksia. Siihen Kortelaisen ja Kautosen kyvyt eivät riitä.

Jollakin tapaa Valtasen lista tuntuu huutavan myös näkymätöntä kohtaa kuusi, hooiifkoolaisuutta. Kun sen ottaa lukuun, mieleeni nousee lähinnä Ville Peltosen nimi. Peltonen olisi sellainen jääkiekkopersoona, joka hallitsee Valtasen listan vaatimukset alusta loppuun.

 

Kaikkineen Valtasen näkökulmia urheilujohtajuuteen sietää lukea ja tutkia tarkasti myös täällä Hämeenlinnassa. Seuran hallitus ja toimitusjohtaja ovat uppiniskaisesti ilmaisseet, ettei HPK etsi urheilujohtajaa. Kummallista on, että vielä toissa keväänä se sitä etsi, kun Tommi Kerttulan kanssa päästiin kohtuullisen lähelle sopimusta. Ne asiat, joihin Kerttulan myötä etsittiin ratkaisua, lienevät sitten kuin taikasauvan iskusta tulleet kuntoon ilman urheilujohtajaa. Kummallista.

Kuka Kerhossa tukee, haastaa ja sparraa päävalmentajaa? Ymmärtääkseni ei kukaan. Haastamisen ja sparraamisen rooli on jäänyt lähinnä medialle. Niin asia ei saisi olla.

Entä kuka Pallokerhossa pystyy toimimaan median ja fanien ja tarvittaessa joukkueenkin edessä, sekä päivittää HPK:n urheilullisen kulttuurin 2020-luvun vaatimuksiin läpi organisaation? Käsittääkseni ei kukaan eikä mikään.

Ajan oloon HPK:ssa vallitseva asetelma käy liian raskaaksi päävalmentaja Antti Pennaselle. On kestämätöntä, ettei Pennasen yläpuolella ole ihmisiä, jotka osaavat jääkiekkoilun sisältöasioita. Käytöstapojen vuoksi Pennasen on vain purtava hammasta ja siedettävä naama peruslukemilla tilannetta, jossa hän joutuu kommunikoimaan ei-osaajien kanssa. Pahaa pelkään, että jossain kohtaa päävalmentajan pinna katkeaa.

On täysin mahdoton kuvitella vaikkapa JYPiä ilman urheilujohtaja Jukka Holtaria. Tai Kärppiä ilman Harri Ahoa.

Hämeenlinnassakin on aika herätä 2010-luvun lopun jääkiekkotodellisuuteen.

 

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko.