Kiekko Hämeenlinna

HPK:n Petteri Nikkilä on noussut valokeilaan Liigassa – taustalla yllättävä tarina

HPK:n huippusuorittajiin lukeutuva Petteri Nikkilä on tällä hetkellä Liigan puolustajien pistepörssissä toisena.
Petteri Nikkilä on noussut Liigan eliittitasolle.

Kun joukkue suorittaa hyvin, yksilötkin nousevat esiin.

Niin on myös Petteri Nikkilän kohdalla, joka on hurjastellut alkukaudella Liigan puolustajien pistepörssissä peräti toiseksi tehoilla 1+11. Vain TPS:n Ilkka Heikkinen on Nikkilää edellä.

Vaikka Nikkilän alkukausi on ollut vakuuttava, 26-vuotias puolustaja ei ole nöyryyttään kadottanut.

Kun Nikkilältä kysyy hänen alkukaudestaan, vastaus ei ole retostelevimmasta päästä.

– Peruspeliä olen pelannut ja syöttöpisteitä on tullut sieltä täältä. Ei mitään kummallisempaa, Nikkilä toteaa.

 

HPK:n vahva alkukausi on kuitenkin auttanut Nikkilän peruspelin nousemista valokeilaan.

Mikä puolustajan näkövinkkelistä on muuttunut HPK:n pelissä, että hänen edustamansa joukkueen sarjapisteet ja omat tehopisteet ovat nousseet kohisten viime syksystä?

– Hyökkääjiltä tulee hyvät avut omiin ja saamme paljon riistoja keskialueelta. On siinä puolustajan hyvä pelata kun hyökkääjiltä tulee kunnolla apuja ja paremmin tehdään maalejakin.

Harva tietää, että Nikkilä pelasi suurimman osan junioriurastaan kuitenkin hyökkääjänä.

– B-junioreissa vaihdoin pakiksi, siihen asti olin laiturina tai sentterinä, Nikkilä kertoi HPK:n medialounaalla.

– (Petteri) Sihvonenko se sinusta teki pakin, vieressä istunut apuvalmentaja Timo Turunen kysyi Nikkilältä.

– Kyllä, Nikkilä vastasi.

 

Liigassa peräti kolmantena majaileva HPK on näyttänyt tällä kaudella paitsi pelitavallisesti laadukkaammalta kuin viime kaudella myös fyysisesti kestävämmältä.

Siitä selkeä osoitus oli, että HPK kuuden päivän sisään neljännessä ottelussaan HIFK:ta vastaan Kerho pelasi yhden kauden parhaista otteluistaan ja voitti Helsingissä tyylikkäästi 4–0.

Viime kauden fysiikkavalmennuksessa tehdyt hairahdukset on oiottu. Täksi kaudeksi Turunen sai suuremman roolin fysiikkavalmennuksessa verrattuna vaikka toissakesään.

– Palattiin vanhaan, eli määräharjoitteluun kesästä lähtien. Haluamme tehdä pankkiin asioita. Jos viime mentiin voimaharjoittelun kanssa metsään ja aerobia jäi vähemmälle, uskon, että pankissa on nyt enemmän tavaraa, Turunen sanoo.

– Hyvältä tuntuu. Voisi joka ilta pelata sen puoli tuntia, Nikkilä säestää.

HPK saa perjantaina kotikentällä vastaansa Liigan kärkijoukkue Kärpät.

Turunen tietää, että oululaisvieraat ovat haastava rasti.

– Täytyy nauttia pelaamisesta kuten HIFK:ta vastaan. Nyt tulee vastaan joukkue, joka on joka osa-alueella hyvä. Hyvä yhteistyö on säilytettävä jatkuvasti. Pelitapa on kaikkien tiedossa, mutta yhteistyötä voi vielä syventää, Turunen sanoo.

 

Liiga-kiekkoa: HPK–Kärpät Ritariareenassa perjantaina kello 18.30.

 

Sihvosen kommentti: Petteri Nikkilä – Isäntä

Pidimme keväällä 2009 HPK:n valmennuspäällikkö Sami Saurenin johdolla Kerhon tulevan kauden B-juniorijoukkueen try out -tapahtuman, jonka perusteella kartoitimme pelaajia tiimiimme.

Kokenut juniorivalmentaja Tuomo Nukari veti minut sivuun: Sihvonen, älä unohda pelaajaa nimeltä Petteri Nikkilä. Hän on hieman kulmikas luonteeltaan, mutta poika osaa pelata.

 

Nikkilä oli ollut siihen asti hyökkääjä, mutta aloittaisi joukkueessani puolustajana. Varmistin tietoja Nikkilästä lisäksi maineikkaalta Tapio Järveläiseltä ja 1992-ikäluokkaa tuntevalta urheilumies Petri ”Elmo” Keskitalolta. Pääsin ymmärrykseen, että saisin käsiini pelaajan, jonka mukaan ottaminen olisi samaan laskuun sekä korkea riski että onnistuessaan oikea timantti.

Kävi myös ilmi, ettei Nikkilä ollut oikein tullut juttuun ja toimeen silloin intohimoisesti valmentajauraansa rakentaneen Antti Pennasen kanssa. Kokeneena kasvattajana ja aikuisena miehenä tiesin, ettei luvassa olisi ongelmia. Pohdin asiaa jopa Petteri Nikkilän tuntevien tyttärieni Iinan ja Oonan kanssa. Tytöt sanoivat, että iskä, Nikkilä on humanteri, mutta häneen pätee sama kuin heihin, eli kunhan viljelet: rakkautta ja rajoja.

Ja, toden totta, se oli valmentajan ja pelaajan välistä molemmin puoleista lätkärakkautta ensi silmäyksellä.

Mikä pakki! Ja vieläpä heti ensimmäisistä kesän jäätreeneistä lähtien. Menin hieman asioiden edelle ja annoin Nikkilälle lempinimen: Isäntä.

 

Nikkilä osasi pelikirjani idean heti kättelyssä. Nikkilän maagisesta syöttötarjoilusta pääsi ensimmäisenä nauttimaan muuan Robert Leino. Niitä paineen alta pelattuja metrin, kahden ja kolmen syöttöjä alkoi sataa Leinon lapaan Nikkilältä kämmeneltä, rystyltä, rintamasuunta peliin päin, ovelasti selkä peliin päin käännettynä ja niin edelleen.

Nikkilällä on se, mitä on harvoilla ja valituilla pelaajilla: maaginen pelisilmä. Hän tiesi ja aisti katsomatta, missä siinä jossain tuntumalla sentteri Leino liikkui; tai vaihtoehtoinen syöttösuunta löysi pakkikaveri Henri Allenin lavan; tai Nikkilältä saattoi lähteä joko ristipisto yli kentän Matias Niemeläiselle, ja vasta viimeisenä syöttönä hän turvautui pelin puolen laitaan Heikki Liedekselle.

Ajatelkaa, ettei Nikkilä sillä kaudella rapiat 60 peliin yhtään ainutta kertaa roiskaissut tai purkanut kiekkoa mihinkään, ei kertaakaan! Se kehittää pelaajaa.

 

Mutta kerran niitä rajojakin tarvitsi laittaa.

Nikkilä oli ollut turhautunut ja otti TPS:ää vastaan mielenosoituksellisia jäähyjä. Mopo oli karkaamassa. Hetkemme oli koittanut.

Istuimme myöhään illalla kasvotusten sudenhetkeämme pimeässä pukuhuoneessa Ritariareenassa.

Kerroin korostuneen rauhallisesti lätkäjätkien kielellä Nikkilälle, että jäljellä on kaksi vaihtoehtoa: Tulet huomenna hallille, korjaat kurssisi, jatkat uraasi ja olet se Isäntä, jona olen sinua pitänyt. Tai sitten olet ”emäntä”, etkä enää koskaan palaa jäähalliin, saat itse aivan vapaasti valita.

Nikkilä nukkui yön yli ja teki päätöksensä. Nyt hän on luutinut jo kukaties kuinka monta vuotta HPK:n takalinjoilla – isännän ottein.