Kiekko

HPK:n Ville Viitaluoman pelaajaura on ohi jalkavamman vuoksi

Alkukauden HPK-riveistä sivussa olleen kokeneen Ville Viitaluoman pelaajaura on päättynyt loukkaantumiseen. Viitaluoman alaraajavammaa ei pystytä kuntouttamaan enää pelikuntoon.
Ville Viitaluoma ehti tuulettaa urallaan 168 runkosarjamaalia Liigassa. KUVA: Pekka Rautiainen

HPK ilmoitti Viitaluoman uran päättymisestä tiedotteessaan. Keväällä 2018 tullut loukkaantuminen estää ammattilaisjääkiekon pelaamisen tulevaisuudessa. Myös normaalielämän kannalta jalka vaatii vielä pitkän kuntoutuksen.

Viitaluoman, 37, ammattilaisura alkoi HIFK:ssa kaudella 2000-01. Keskushyökkääjä on pelannut Liigaa myös Pelicansissa, SaiPassa, Bluesissa ja Sportissa. Koti Viitaluomalle ja perheelle löytyi Hämeenlinnasta kauden 2008-2009 alkaessa.

– Olen saanut pelata 18 vuotta jääkiekkoa ammatikseni. Se oli tietysti aluksi unelma, josta tuli todellisuutta ja olen kiitollinen siitä. Uran aikana tuli nähtyä monenlaista joukkuetta ja sarjaa, mutta mikään ei yltänyt HPK:n tasolle. Pelasin HPK:ssa parhaimmat kauteni ja samalla myös Hämeenlinnasta tuli koti, jonne jäämme myös tulevaisuudessa, kertoo Viitaluoma HPK:n tiedotteessa.

Viitaluoma pelasi neljällä kaudella SHL:ssä. Ensin Luleåssa ja myöhemmin Örebrossa. Lisäksi myös MM-kisapaikka ja 2010 kevät Kerhossa nousevat muistoista ensimmäisenä mieleen.

– Ruotsin matkat olivat hyviä kokemuksia niin pelin kuin muun elämän kannalta. Maajoukkuekomennukset olivat aina tietynlainen palkinto hyvin menneestä kaudesta. 2013 keväällä pääsin kisoihin asti ja se oli hieno kokemus. Ehkä upein jääkiekkokokemukseni on kuitenkin kevät 2010, kun menimme HPK:n kanssa finaaleihin asti. Huikea puolivälieräsarja HIFK:ta vastaan ja sen sisällä tapahtuneet heittelyt 6-1 tappiosta 1-0 voittoon olivat jännittäviä. Molemmat finaalijoukkueet tulivat ihan puskista, eikä mitään koko kauden dominointia ollut alla. Hyvä kausi kaiken kaikkiaan, muistelee Viitaluoma.

HPK:n toimitusjohtaja Antti Toivanen kiitti tiedotteessa Viitaluomaa vuosien saatossa tehdystä HPK-työstä.

– Varmasti koko HPK-perhe yhtyy kiitokseeni mukaan. Vili on ollut hyvä työkaveri ja kerholainen isolla sydämellä. Valitettavaa on se, että ura päättyy loukkaantumiseen, eikä vapaaehtoisesti. Toivon, että kun aika on kypsä, näemme Vilin mentorin roolissa seurassamme ja jälleen osana isoa HPK-perhettä.