Kiekko

Jukka Jalonen laittoi valmennusuransa jatkon vaakalaudalle 12 vuotta sitten

22. huhtikuuta 2006. Tuon päivämäärän merkitystä Hämeenlinnassa ei tarvitse erityisemmin esitellä – se on päivä, jolloin HPK voitti ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan Suomen mestaruutensa.

Ennen pääsyä finaaliin HPK kohtasi ratkaisevassa välierässä HIFK:n. Pelissä oli finaalipaikka.

Se ei ollut kuitenkaan ainoa asia, joka oli pelissä.

Harva tietää, että kohtalon varassa oli myös päävalmentaja Jukka Jalosen johtaman valmennustiimin uran jatko ja nyt ajateltuna sitä kautta suomalaisen ja hämeenlinnalaisen jääkiekon tulevaisuus.

Jalonen nimittäin teki yhteisen sopimuksen valmennustiiminsä jäsenien Timo Lehkosen ja Jari Kaarelan kanssa sopimuksen välierän toisella erätauolla, että mikäli HIFK voittaa välierän koko porukka lopettaa valmentamisen siihen paikkaan.

Sama valmennustiimi oli luotsannut HPK:n neljällä edeltävällä kaudella välieriin, mutta finaalipaikka oli jäänyt haaveeksi.

Nyt tavoiteltiin kirkkainta mitalia, kovimmin mahdollisin panoksin.

– Jukka sanoi painavan sanan, että lopetamme valmentamisen, mikäli emme voita. Hän kysyi, oletteko mukana? Ja me olimme. Se oli kova erätauko. Muistan hyvin, että siitä oli leikki kaukana, Timo Lehkonen kertaa.

– Meitä oli kutsuttu pronssikerhoksi ja kuraa tuli niskaan. Meitä pidettiin suurin piirtein paskoina koutseina ja oli fiilis, että ajateltiin, että emme osaa voittaa. Kuitenkin täytyy muistaa, että meillä ei ollut parasta materiaalia, mutta parasta peliä kyllä pelasimme.

 

Jukka Jalonen muistaa myös ajatelleensa, että kevään 2006 täytyi kuulua HPK:lle.

Siksi päätös asettaa oma tulevaisuus vaakalaudalle kypsyi.

– Välierät oli ollut se meidän kynnyksemme. Piti mennä epämukavuusalueelle, ja se kuvasi sitä, että tämä on meidän hetkemme. Kaikki oli pelissä sielua myöten. Olimme tosissamme ja henkisesti ytimessä. Joukkue laittoi kroppaa likoon tiukoissa paikoissa ja sieltä se ero mentaalipuolella tuli, Jalonen kertaa.

– Ihan tarkkaan en muista, miten harkittu kommentti se oli. Mutta sydämestä se tuli. Jotenkin silloin mietti niin, että jos emme voita, onko mitään järkeä enää valmentaa. Löimme itsemme selkä seinää vasten, että nyt tämä pitää hoitaa. Ihminen saa usein niin parhaan ulos.

HPK voitti ratkaisevan välierän täydessä Helsingin jäähallissa lopulta niukasti 1-0 -luvuin Jukka Voutilaisen maalilla.

Helpolla voitto ei tullut, etenkin kun päätuomari Jari Levonen puhalsi päätöserässä kummallisia jäähyjä kolme kertaa putkeen HPK:lle.

– Ne olivat älyttömiä jäähyjä., Katsoimme ne jälkeenpäin ja ne olivat ihan kauheita. Yhdessä erässä kaikki olisi voinut mennä roskakoriin. Onneksi voitimme, se mursi patoja – ja tuntui ihan uskomattomalta. Tiesimme sen jälkeen, että tulemme kaatamaan finaaleissa Ässät ja voittamaan mestaruuden, Timo Lehkonen lausuu.

 

Jalosen valmennustiimin työ Hämeenlinnassa oli uraauurtavaa koko suomalaisen jääkiekon kannalta.

Se loi Suomeen uudenlaista pelifilosofiaa. Suomalainen jääkiekon ajattelu oli perustunut puolustamiseen ja vastaiskupelaamiseen, mutta Jalosen valmennustiimin johdolla suomalainen jääkiekko alkoi uudistamaan ajatteluaan sitä kohti, että otteluita kontrolloidaan pelivälinettä hallitsemalla.

– Siitä on voinut suomalainen jääkiekko oppia. Kun puhutaan vaikka pelaajien kehittämisestä voi miettiä, kannattaako enemmän rikkoa vai rakentaa? Jos rakennetaan, kuten me rakensimme, pelaajalle syntyy omistajuus peliin ja kaikki alibit otetaan pois, Timo Lehkonen pohtii.

 

Tappiolla ei tarvitse enää spekuloida, mutta on selvää, että hämeenlinnalaisen ja suomalaisen jääkiekon historia saatettaisiin kirjoittaa eri tavalla, mikäli HPK olisi päätöserässä joutunut antautumaan HIFK:lle.

Silloin olisi jäänyt HPK:n mestaruus saavuttamatta – ja myös Jalosen johdolla voitetut kaksi maailmanmestaruutta, joista ensimmäinen tuli Leijonissa Bratislavassa 2011 ja toinen Nuorten Leijonien kotikisoissa 2016.

– On aika lailla varmasti fakta, että Leijonia ei olisi tullut valmennettua. Se oli käänteentekevä hetki omalla urallani. Hetkessä elettiin ja nyt elämä kuljetti näin, Jalonen veistelee.

Jalonen muistaa, että Hämeenlinnassa päävalmentajan paineita helpotti, että ei puhuttu mestaruuksista – vaan puheenjohtaja Harri Lintumäki painotti, että HPK:lle tärkeää on olla kärjen tuntumassa ja tuottaa siten iloa yhteisölle.

Jalosen johtaman kuuden kauden aikana HPK meni aina välieriin, tuloksina neljä pronssia – ja se kuuluisa mestaruus.

– Kultajuhlista tulee keväällä kuluneeksi 12 vuotta, mutta yhä kun vierailen Hämeenlinnassa, vastaanotto on aina lämmin. Tuntuu, että saimme aikaan jotain, mikä on jäänyt ihmisten sydämiin. HäSa