Jukka Jalosen Leijonat esittivät Ruotsin EHT-turnauksessa kahdet kasvot. Kuva: Pekka Rautiainen
Kiekko

Jukka Jalosen otettava tiukempi ote Leijonien pelistä – Sihvonen: “Nyt tiedetään miten ei pidä pelata”

Leijonat pelasi noususuhdanteisen turnauksen Ruotsin EHT:lla, vaikka käteen jäi jumbosija. Hämeen Sanomien Petteri Sihvonen analysoi turnauksen keskeisimmän opin.

Ensin se kamala asia.

Onko Kärppien päävalmentaja Mikko Manner se, joka apukoutsina pistää päävalmentajien päät sekaisin?

Lauri Marjamäki oli aivan tolaltaan Leijonien päävalmentajana, mitä tulee pelitavan valmentamiseen. Apukuskina hääri juurikin energinen ja innovatiivinen Manner. Leijonissa oli silloin havaittavissa samoja pelaamisen juttuja kuin Kärpillä oli. Oli repivää hyökkääjää, oli vastaan ajavia eli ’pintsaavia’ pakkeja.

En jaksa uskoa, että uusi Leijonien apuvalmentaja Antti Pennanen syöttää stiiknafuulia päävalmentaja Jukka Jaloselle. Heidän yhteinen historiansa on niin pitkä.

Ja, vaikea on uskoa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, etteikö konkaripäävalmentaja itsekin haluaisi kokeilla uusia juttuja itselleen tutun lajin parissa. Mutta kuten sanoin, siihen en usko.

 

Joka tapauksessa Jalonen oli nyt nähdyn EHT-turnauksen ensimmäisessä ottelussa Venäjällä Venäjää vastaan luopunut omasta nerokkaasta pelikirjastaan, Total Hockeysta. Aivan kuin Venäjää vastaan olisi pelattu edellisen päävalmentaja Marjamäen lätkää. Peliä kiskottiin pystyyn ja pakit kuskailivat kiekkoa kuin jossain pahaisessa junnulätkässä konsanaan.

Aina jos joukkuepallopelin pelikirjassa tai -tavassa on etuliite ’total’, kuten Jalosella on, silloin pätee kategorinen cruyffilainen muotoilu legendaarisen Johan Cruyffin mukaan: Pelataan sen mukaan, mitä nähdään, ei koskaan sen mukaan, mitä ei nähdä.

Venäjää vastaan Leijonien pakit pelasivat alvariinsa sitä mukaa, mitä he eivät nähneet. Pakki, joka hakee kiekon oman maalin takaa, kääntää pelille selän, eikä siis näe, mikä asetelma kentällä on. Ja nuo pakkiparat totisesti lähtivät aina tormaamaan kiekon kanssa ylöspäin luistellen, vaikka peli olisi kutsunut mitä muuta tahansa puoleensa.

 

Olen aika varma, ettei tällaista käskyä enää koskaan mene Leijonien pakeille niin kauan, kun Jalonen on puikoissa.

Vain Jalonen esikuntineen tietää, miten tällaiseen päädyttiin. Ja kyse oli nimenomaan käskystä tai pyynnöstä tai vihjeestä, sillä niin toisteista se toiminta oli. Siihen en usko, että kyseessä olisi ollut Venäjän sumuttaminen. Eikä edes Venäjän prässi pakottanut toimimaan noin tyhmästi.

Vaan Jalonen ei olisi Jukka Jalonen, jos hän ei olisi korjannut joukkueensa kurssia sitten Tshekkiä ja Ruotsia vastaan. Luulen, että nyt myös Manner ja Pennanen, etenkin Manner, ymmärtävät yskän, lopullisesti. Total Hockeyssä pakki ei voi kuskata määräänsä enempää eikä voi pelata pysähtymättä oman maalin taakse tai eteen kiekon kanssa.

 

Tshekkiä vastaan Suomi pelasi loistavan ensimmäisen erän. Kokeneella miehistöllä pelanneet tshekit käänsivät vielä kuitenkin pelin nimiinsä. Mutta tärkeää oli, että nyt pelikirja oli: Total Hockey.

Ruotsin kanssa Suomi pelasi tasaisen ja hallintasuhdanteiltaan lainehtivan pelin, ja taas: Total Hockeylla. Siitä otettu voittomaalilaukauskilpailun voitto oli maukas, vaikka voitossa oli kirpeääkin makua, koska matsi olisi voitu voittaa varsinaisellakin peliajalla.

Yhtä kaikki, muutamalla sanalla sanoen: nyt päävalmentaja tietää sen, minkä hän varmaankin oli jo tiennyt; mutta näkivätpähän pelaajat ja apuvalmentajatkin, miten ei pidä pelata, ja miten pitää pelata. HäSa