Kiekko Kolumnit

Kerholla otollinen hetki onnistuneeseen ryöstöretkeen

Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen analysoi Kärppien ja HPK:n finaalisarjaa, jonka kolmas peli pelataan torstaina Raksilassa. Voitot ovat tällä hetkellä kutkuttavasti 1–1.
Petteri Sihvonen. Kuva: Pekka Rautiainen
Petteri Sihvonen. Kuva: Pekka Rautiainen

Kärpät ja HPK pelaavat jääkiekkoliigassa huikeaa finaalisarjaa. Sarja on mitä taktisin, se on sopivan fyysinen, siinä on psykologinen ulottuvuutensa, ja peliä pelaavat teknisesti varsin pätevät pelaajat.

Taktisesti ottaen käsillä on oikea makupala. Kuvaavaa on, että Kärpille voittoisan (maalein 4–1) ensimmäisen pelin jälkeen oli syytä kehua ennen muuta HPK:ta. Ja vastaavasti toisen matsin jälkeen, jonka voitti HPK (maalein 3–1), oli perusteet kehaista Kärppiä.

 

Kärpät ja HPK edistävät pelaamistaan eri reittiä sarjan aikana. Kärpät on ottanut käyttöönsä rajusti uusitun pelitavan finaalisarjaan. HPK vuorostaan jatkaa sen pelaamisen linjan kehittämistä, jolla joukkue on ollut läpi kauden, osin jopa jo viime vuoden tammikuusta lähtien.

Kärpät rallatteli voittoisasti läpi runkosarjan avoimella lätkällään, jolla odotetusti on ollut vaikeaa menestyä pudotuspelissä. Oululaisten ei ole auttanut muuta kuin vaihtaa pelitapaa ja yrittää oppia sydäntalven pelaamisensa riskeistä ja synneistä pois. Se ei ole ollut kovinkaan kivutonta.

Otan esimerkin. Kärpät oli selvästi ensimmäisen ottelun opettamaan päättänyt ajattaa pakkejaan säästeliäästi ja harkiten vastaan HPK:n siniviivalta, mutta niin selkärangassa nuo pelaamiset ovat, että toisen ottelun ratkaisumaalissa, jonka Kerhon Teemu Turunen kiskaisi upeasti ylänurkkaan, Kärppien pakki ajoi juurikin tyhmästi vastaan.

Jos Kärpät koko ajan opettelee pelaamaan voittavaa pudotuspelilätkää HPK:ta vastaan, Kerhon ei tarvitse suuremmin muuttaa mitään. Tilanne on jännittävä HPK:n kannalta. Ehtiikö Kärpät kohta kohdalta oppia pelaamaan HPK:n vahvuuksia vastaan? Pelejä on tähteellä kolmesta viiteen.

 

Sarjan toisessa ottelussa Kärpät hallitsi ensimmäistä erää tutuilla suomalaisen jääkiekkoilun Meidän pelin konsteilla: viisikko tiiviiksi, pelaajat kaistoille, syötöt lyhyiksi ja sopivat pelaamisen rytmit käyttöön. Vaan – hups! – toisessa erässä Kerho lisäsi tunnetta, riensi sumeilematta kamppailuihin, jätti laitahyökkääjänsä siniviivan ”taskuihin”, ohjaili sieltä kiekkoja päätyyn, paineisti ja iski vyöryttelevän kulmapelinsä tulille. Mitä teki samalla Kärpät? Oululaiset pelasivat keskialueella liian hajanaisella viisikolla, kun joukkueen selvästi valtasi tunne, että Kerhon rypistykseen on vastattava kova kovaa vastaan. Alkeellinen virhe hallitsevalta mestarilta.

Jos Kärpät vei ensimmäisen pelin osin ylivoimapelin jälkeisellä maalillaan, iski Kerho toisen matsin nuotit uusiksi Janne Tavin hienolla ylivoimapelin maalinedustamaalillaan. Olen ennustanut, ettei koko sarja ratkeaisi lopulta erikoistilannemaaleihin, mutta voin olla väärässäkin.

Maalivahdit Emil Larmi ja Veini Vehviläinen ovat olleet yhtä hyviä. Pysyn myös siinä kannassani, että tältä osastolta ei löytyne Suomen mestaruuden ratkaisevaa eroa.

 

Kolmospeli olisi nyt se hetki, jolloin Kerhon olisi otollista tehdä onnistunut ryöstöretki Raksilaan. Kärpät ei koe olevansa vielä niin nurkassa, että se taipuisi pelaamaan tässä vaiheessa vain ja ainoastaan voitosta ilman turhia rönsyjä kotiyleisönsä edessä. Kärjistämättä: Kärpät saattaa olla tällä hetkellä kovempi luu Rinkelinmäellä kuin Raksilassa niin erikoiselta kuin se kuulostaakin.

Katso tästä tiistain kohtaamisen ottelukooste: