Kiekko Hämeenlinna

Liiga-Extra: Meidän peliä eli kenelle kiitos kuuluu?

Pitääkö jääkiekkoa tarkastella yksilöiden vai joukkueen näkökulmasta? Näkemyksiä riittää, mutta mestaruuksia voittavat yhtenäisimmät joukkueet.
Kuva: Riku Hasari

Viime jääkiekkokausi voidaan tulkita kollektiivin läpimurroksi kiekkokeskustelussa, valmennuksessa ja eritoten tulostaululla.

HPK:n liigamestaruus, Suomen maailmanmestaruudet (miehet ja nuoret) ja tavallaan myös St. Louis Bluesin Stanley Cup -voitto osoittivat, ettei jääkiekkojoukkueen tarvitse menestyäkseen olla kallein ja nimekkäin, kunhan se toimii hieman paremmin yksikkönä kuin vastustaja.

– Onhan se ehdoton edellytys altavastaajana menestymiselle, että joukkuepeli on kunnossa, ja joukkue on täynnä hyviä joukkuepelaajia. Kaikkien joukkueen toimintaan osallistuvien pitää hoitaa oma ruutunsa. Sitoutumisen kautta syntyy yhtenäisyys, toteaa valmentaja Antti Pennanen.

Pennanen oli mukana HPK:n ja Suomen kultajoukkueissa, edellä mainitussa päävalmentajana, jälkimmäisessä Jukka Jalosen apuna. Samoissa rooleissa hän on tälläkin kaudella.

– Näissä joukkueissa oli varmasti turvallista olla. Siellä oli selkeät säännöt. HPK:ssa onnistuimme myös pelaajakehityksessä. Johtavien pelaajien käytös ja esimerkki on tärkeää. Paljon on myös tekijöitä, joita kukaan ei osaa selittää, kuten tuuria, Pennanen kuvailee viime kevään menestystä.

HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen. Kuva: Pekka Rautiainen

 

– Maajoukkueessa meillä oli Karjala-turnauksesta kymmenen pelaajaa MM-joukkueessa, eikä siihen tullut loppuvaiheessa uusina kuin Henri Jokiharju, Juho Lammikko ja Kevin Lankinen. Muut pelaajat tiesivät joukkueen tavat jo valmiiksi. Paremmat pelaajat oppivat nopeammin, joten joukkuepelin kasaamiseen ei mene paljon aikaa.

Kultakerhon varakapteeni, nykyinen kapteeni Niklas Friman kertoo joukkuehengen kantaneen HPK:ta.

– Se oli meille valtava tekijä, että koppi oli täynnä hyviä joukkuepelaajia. Meillä oli kova keskinäinen kunnioitus, luottamus ja arvostus. Se ilmapiiri on tärkeä siinä, että jaksaa tehdä sitä perustyötä arkena, Friman pohtii.

 

Joukkuepeli ja yksilöiden unelmat

Suomalaisessa jääkiekossa vallalla oleva pelikäsitys tunnetaan ”Meidän pelinä”, yhteistyön jääkiekkona. Keskiössä on siis yhdessä tekeminen.

HPK-perheestä kasvaneet kultaluotsit Jalonen ja Pennanen tunnetaan Meidän pelin sanansaattajina. Molemmat korostivat keväällä joukkue ensin -ajattelua Hämeen Sanomien Mestarit-liitteen haastattelussa.

Vastakkaista koulukuntaa voi katsoa edustaneen esimerkiksi maajoukkuetta Jalosen pestejä ennen luotsanneen Erkka Westerlundin. Mediassakin päälavalla esiintyvät useimmiten yksilöt, tähtipelaajat. Toisinaan analyysi painottuu täysin pelitapaan tai valmentajiin.

Erkka Westerlund. Arkistokuva: Tapio Tuomela

Pennanen korostaa yhteistyötä osana elämää, eikä hyväksy ainakaan kiekkoväen parissa keskittymistä joko pelaajiin tai kollektiiviin.

– Joku puhuu joukkuekeskeisyydestä, joku yksilökeskeisyydestä ja joku valmentajista. Periaatteet käyvät keskustelua, eikä se ole aina kypsää.

Mielestäni asia ei ole joko tai. Tämä on joukkuepeli, jossa pyritään tukemaan yksilöiden unelmia, ja auttaa heitä kehittymään, Pennanen paaluttaa.

– HPK ei olisi ikinä menestynyt ilman hyvää pelaajakehitystyötä. Sitä taas ei olisi ilman hyvää joukkuepeliä. Joukkueeseen ja kulttuuriin sopivat pelaajat ovat se mahdollisuus. Kun he kasvavat, joukkue kasvaa potenssiin.

Pelaajakehitys on yksi HPK:n kolmesta johtavasta teemasta pelin kehittämisen ja seurakulttuurin vaalimisen ohella. Pennanen ei usko yhdenkään pienen budjetin seurajoukkueen hitsautuvan vuodessa mestariksi, sillä pelaajakehitys on Liigassa yhä isossa osassa.

– Mestaruus on kahden–neljän vuoden projekti, kuten meillä ja ehkä Ilveksellä nyt. Pitää yrittää tehdä punaista lankaa, ja sitten pitää kiinni siitä vaikeallakin hetkellä. Niin me teimme viime kaudella.

 

Yksilöillä isot egot, joukkueella isompi

Lähes samalla tavalla jääkiekosta ajattelee viime kevään hopeajoukkue Kärppien päävalmentaja Mikko Manner, joka kuuluu niin ikään Leijonien valmennusryhmään. HPK:hon verrattuna tähtisikermää valmentava Manner on hivenen yksilökeskeisempi kuin Pennanen.

Leijonien valmennusryhmään kuuluneet Antti Pennanen (edessä vas.) ja Mikko Manner (edessä oik.) Helsinki-Vantaalla riemukkaissa MM-kultajuhlatunnelmissa toukokuussa 2019. Kuva: Tommi Uusi-Kilponen

 

– Jokaisella pelaajalla tulee olla kentällä mahdollisimman iso ego, eli itseluottamus ja halu ”hypätä” joka tilanteeseen. Se on jokaisen urheilijan tärkein ominaisuus, ja valmentajien pitää tukea sitä ihmisen arvokkuutta ja hyvinvointia, Manner avaa filosofiaansa.

– Kun kyse on joukkuelajista, joukkueen egon tulee olla pikkaisen isompi. Lopulta se yhteispeli on yksilönkin yläpuolella. Valmentajalle sen kehittäminen lähtee yksilöstä.

Kärpät on tullut tunnetuksi seurana, joka on yhdistänyt nämä egot menestyksekkäästi. Sen kasvattamat yksilöt ovat usein erinomaisia joukkuepelaajia, kuten NHL-tasolla Sebastian Aho tai Liiga-tasolla Mika Pyörälä.

– Yritämme kasvattaa näiden kokeneiden pelaajien esimerkillä hyvin käyttäytyviä ihmisiä, jotka näkevät epäonnistumiset mahdollisuutena kehittyä. Kun auttaa kaveria, auttaa samalla itseään, oli mikä elämänalue tahansa, Manner toteaa.

– Pallopelin lainalaisuuksiin kuuluu ylivoimatilanteiden luominen suhteessa vastustajaan. Sitä ei voi tehdä yksin.

 

Mikä ihmeen ”HPK:laisuus”?

Valmentajat, kuten Pennanen, puhuvat paljon abstraktista ”kulttuurista”. Tämä on hänen mukaansa se laasti, joka muuraa joukkueen pelaajat ehjäksi rakennelmaksi.

– Tuttujen asioiden vaaliminen päivittäin on tärkeää. Siten syntyy joukkue, joka pelaa mestaruuksista. Nykyään on hankalaa pärjätä muulla tavoin, kun kilpailu on niin kovaa. Se vaatii ammattitaitoa, Pennanen sanoo.

– Arvot, säännöt ja työmäärä eivät ole kykykysymyksiä. Ne tuovat joukkueen peliin ja käyttäytymiseen turvan, jonka luominen on valmentajan tärkein tehtävä.

Konkreettisesti HPK:n seurakulttuuria on vaikea hahmottaa ulkoa. Pennanen ja Friman selvittävät, että siihen kuuluu kokonaisvaltainen urheilullisuus ravinnosta ja unesta harjoitteluun.

– HPK:laisuus on huippu-urheilijana olemista ja siksi kasvamista. Se on myös toisten ihmisten kunnioittamista, käyttäytymistä kopissa ja mediassa. Lisäksi siihen kuuluu tietysti peli, jossa on lupa pelata kiekolla. Virheitä sattuu kaikille, joten HPK:laisessa kulttuurissa muiden tehtävä on auttaa, ja niistä virheistä on tarkoitus oppia, Pennanen luettelee.

HPK:n kapteeni Niklas Friman. Kuva: Riku Hasari

 

– Tiedämme, ettemme ole samalla viivalla kuin ison budjetin joukkueet. Urheilullinen ote ja ”ilmaisten” asioiden hoitaminen on tärkeää meille, kuten myös vahva yhteisöllisyys tai ”veljeys”, joka oli termimme viime kaudella, kertoo Friman.

– Puhe voi olla välillä negatiivistakin, kunhan se on kunnioittavaa. Joukkueen arvoja noudatetaan, mutta jokainen saa olla oma itsensä kopissa. Aina ei tarvitse olla kivaakaan, mutta vaatimustaso pitää olla korkea ja ilmapiirin sellainen, että kaikki voivat kehittyä.

 

Täyttyykö lähteneiden joukkuepelaajien kolo?

HPK ei alkavallakaan kaudella nouse mestarisuosikkeihin pelaajamateriaalillaan, etenkään kun viime kauden johtavista pelaajista Emil Larmi, Otto

Paajanen, Teemu Turunen ja Robert Leino vaihtoivat maisemaa. Voiko Kerho toistaa temppunsa kollektiivina?

Otto Paajasta ei enää tällä kaudella nähdä HPK:n paidassa.

– Meiltä lähti isoja selkärankapelaajia, ja on selvää, että siihen reikään pitää uusien pelaajien kasvaa. Sitten on toki vanhoja kulttuurin vaalijoita.

Aika näyttää, millainen mahdollisuus siellä on. Tärkeintä on, että tiedostamme kaiken alkavan taas alusta, Pennanen pyörittelee.

– Kulttuurimme on vahva ja kehittynyt paljon. Uudet pelaajat ovat löytäneet hyvin niitä asioita, joita haluamme toiminnassamme näkyvän.

Ymmärrämme myös, että paljon on vielä töitä, kapteeni Friman täydentää.

Iso haaste HPK:lle on myös se, että menestyjistä otetaan aina mallia. Pennanen odottaa suuria Karri Kiven valmentamalta Ilvekseltä.

– Menestyksemme antoi varmasti uskoa monelle seuralle. Mestarisuosikkeja on nyt paljon enemmän kuin ennen. Isot ovat isoja, mutta luulen, että ainakin Ilves miettii tällä hetkellä, miten he voivat menestyä, Kerho-luotsi arvelee.