Kiekko Hämeenlinna

Liiga-Extra: Nyt riittää, jyrähtää jääkiekkoanalyytikko Sihvonen kaukalotappeluista

Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen tunnetaan kovan pelin ystävänä ja jopa kaukalotappeluiden puolustajana. Nyt hän vaatii pelin sääntöihin radikaaleja muutoksia.

Päähän kohdistuvat taklaukset ja niistä johtuvat aivovammat on tunnistettu modernin jääkiekkoilun mittavaksi ongelmaksi. Tässäkin lätkäasiassa patoa piteli jonkin aikaa kiinni suurin ja kaunein eli NHL, mutta kun vyöry siltä suunnalta on päässyt valloilleen, ongelma on tunnistettu ja myönnetty. Aiheesta keskustelemisen ja uusien ratkaisujen etsiminen ja pohtiminen tullut ajankohtaiseksi myös Suomessa.

Siksi ehdotan, tai oikeammin vaadin, että miesten jääkiekkoilun taklauksia koskeva sääntö korvataan naisten jääkiekkoilun taklaussäännöllä.

Vaatimukseni on kova, joten minun on perusteltava sitä seuraavassa kaikin käytettävissäni olevin voimin. Kyse on puoleltani eräänlaisesta takinkääntämisestä. Eihän tästä ole kauan, kun olin lätkän väkivaltakeskustelun rintamien sillä puolen, jossa lätkäjätkien kovan mutta puhtaan pelin ihailijoiden koulukunnan varmuudella väitimme, että tappelut kuuluvat jääkiekkoiluun. Vaan noinkohan se on?

Petteri Sihvonen. Kuva: Pekka Rautiainen
Petteri Sihvonen. Kuva: Pekka Rautiainen

Kantani tappeluihin on nyt osin avoin, mutta toivon, että saan muodostettua ja jotenkin päivitettyä sen tämän artikkelin aikana.

Alkuun on vielä huomautettava ja kiitettävä Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustosta. Hän on rohkea esitaistelija, todellinen lätkäjätkä, joka avasi alle vuosi sitten Yle Puheella keskustelun siitä, pitäisikö taklaamista koskeva sääntö miesten jääkiekkoilussa korvata naisten säännöllä.

 

Sukupuoliristiriita on vältettävä

Meillä Suomessa kunnollinen ja avoin keskustelu aiheesta odottaa vielä itseään, se on ikään kuin vasta tulemisen tilassa. Mainitsemani Mustonen on ollut käytännössä ainoa, joka on kunnolla ottanut härkää sarvista. Tosin kuvaavaa on – aihe on niin arka ja toisaalta yllättävä –, ettei Mustonen ole saanut sen enempää kannatusta kuin vastustusta. Se, että Mustosen avaus on käytännössä ohitettu, kielii asetelman laadusta. Mustosen ehdotusta ilmeisesti pidetään täytenä mahdottomuutena.

Vaan jos en aivan väärin muista, Alpo Suhosella saattoi olla jossain kohtaa julkisuuden katveessa Mustosen suuntaisia ajatuksia taklaamisesta.

Tuoreeltaan asiassa kysyttäessä NHL:ssä kovaotteista Chicago Blackhawksia valmentanut Suhonen linjaa asian seuraavalla tavalla.

– Olen itse asiassa hyvin samalla kannalla kuin Mustonen on. Mutta näen, että kyse on sikäli herkästä asiasta, että tässä ei saada ajautua sovinistiseen sukupuoliriitaan. Se ei kuulosta hyvältä, jos sanotaan, että otetaan naisten säännöt miesten jääkiekkoiluun. Asiaa pitää ajatella laajemmin, koko lajin kautta, Suhonen sanoo.

– Täytyy ottaa mukaan juniorit, pojat ja tytöt, huomioida naiset ja miehet, kaikkien jääkiekko, kaikkien yhteinen jääkiekko. Mietitään yhdessä, mitä on hyvä jääkiekko tulevaisuudessa, mitä voidaan sen eteen tehdä sääntöjä muutamalla.
Suhosen mukaan ”pitää miettiä tarkkaan, missä kohtaa kaukaloa ja miten saa taklata puuttumatta kuitenkaan liikaa lajin hienoon fyysiseen luonteeseen”.

Alpo Suhonen. Arkistokuva: Lassi Puhtimäki

 

– Minäkin olen muuttanut elämäni mittaan kantaani. Tosi kauas olen tullut Forssan, Lappeenrannan ja Chicagon ajoista. Chicagossa oli tekemätön paikka muuttaa sitä sikäläistä kulttuuria, Suhonen hymähtää.

– Kyllä kaikki lähtee lopulta valmentajista. Siellä pitää asenteiden muuttua. Kyse on voittamisen keinoista, tämä pitää liittää jo valmentajakoulutukseen tiukemmin, eetoksen pitää muuttua, ettei voittoon tähdätä keinolla millä hyvänsä, Suhonen linjaa.

– Ja tietysti niitä pelin sääntöjä pitää muuttaa, se on aivan oleellista.

 

Ruotsalaisten nollavisio

Pasi Mustonen myöntää, että hänen esiin nostamansa aihe on liki vaiettu kuoliaaksi Suomessa.

– Hiljaisuus kertoo, että kyseessä on arka aihe, kuuma peruna, hän kuittaa.

– Ja sitten on sitä vanhanaikaista ajattelua, ettei mitään muuteta, mennään niin kuin aina ennenkin.

Mustonen on äärimmäisen hyvin perillä Ruotsin tilanteesta, jossa hänen poikansa on pelannut ammatikseen. Ruotsissa aihe on nousemassa kovaa kyytiä keskustelujen pintaan.

– SHL:ssä (Ruotsin korkein sarjataso) ei tutkittu, saati rangaistu jälkikäteen, jos taklaus osui päähän ja tilanne oli mennyt ohi tuomareilta, Mustonen avaa.

Naisleijonien päävalmentaja Pasi Mustonen. Arkistokuva: Riku Hasari

– Tässä asiassa Suomen Liiga on edellä Ruotsin vastaavaa. Kyllä minun tekee oikein pahaa, kun näen joka liigassa pelejä, joissa pelaaja tulee kyyryssä vaihtoon. Jotain on sattunut, mutta nämä tapaukset jäävät selvittämättä.

Ruotsissa on perustettu komitea tutkimaan koko päähän kohdistuneiden taklausten ongelmatiikkaa.

– Entinen Elitserienin päätuomari Morgan Johansson johtaa komiteaa, jonka tavoite on nollavisio jääkiekkoilun aivovammojen suhteen. Siellä aletaan panostaa ja kerätä aineistoa.

Mitä Ruotsi edellä, sitä Suomi perässä.

On mielenkiintoista nähdä, millä aikataululla Liiga alkaa ottaa ongelman riittävän vakavasti. Kiirettä pitää, että ehditään edes Ruotsin junaa seuraavaan junaan.

 

Huoli lajista

Mustonen huomauttaa, että eräs ongelma on siinä että nyt asiaa on tarkasteltu eri puolilla lähinnä maiden kärkiliigojen osalta.

– Täytyy äkkiä havahtua siihen, että aivan oleellista on selvittää tilanne alasarjoissa, junioreiden piirissä ja naisten jääkiekkoilussa. Viimeksi mainitussakin on ongelma kasvussa. Tosin se johtuu osin sellaisesta holtittomasta törmäilystä, taidon puutteesta. Olen varma, tiedän tilanteen, että kun koko laji perataan Suomessa, ilmi käyvä totuus on aika karmea, Mustonen paukuttaa.

–  Olen todella huolissani lajin puolesta. Ja kyllä sekin huolettaa, että pian lasten vanhemmat äänestävät lompakollaan vetämällä lapsiaan pois lajin parista.

Mustosen kolmen kohdan resepti on selkeä.

– Kaikkien jääkiekossa on kiellettävä ns. avojään pommit, taklaamisen tulee tapahtua laidan vieressä, laidan suuntaisessa liikkeessä. Toinen kohta on, ettei missään nimessä pidä mennä Euroopassa pieneen kaukaloon. Ja, kolmanneksi, kannatan erittäin kovia rangaistuksia, heti vain 10 ottelun pelikielto, pienestäkin rikkeestä. Se tepsii kyllä, Mustonen lausuu.

– Ja pitää muistaa, ettei kyse on pelkästään siitä, että aivovamman saaneet pelaajat joutuvat elämään lopun elämänsä kuin mustassa kellarissa. Sen lisäksi vaikutus ulottuu vamman saaneiden pelaajien lähipiiriin. On useimmissa tapauksissa helvetillistä elää molemmin puolin tuollaisessa tilanteessa, Mustonen suree ja kertoo tositarinoita, jotka eivät kestä painomustetta.

 

Ennen oli paremmin – vai oliko?

En tohdi väittää, että jääkiekkoilu oli joskus ammoin turvallisempaa kuin nyt on. Olisi hoopoa esittää niin, koska faktaa ei pahimmista seurauksista eli aivovammoista ole.

Silti haluan kuvata pelissä 30 viimeisen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia, jotta ymmärretään – minä tahdon sanoa tämä suoremmin kuin

Suhonen toivoisi sanottavan –, miksi naisten taklaussäännöllä on korvattava miesten taklaussääntö juuri nyt, viimeistään nyt, kun pelataan nykyaikaista jääkiekkoa.

 

 

Jääkiekkoilu muuttui moderniksi jääkiekoksi kahden ratkaisevan siirron myötä, jotka lähtivät, totta kai, NHL:stä: Ensin poistettiin keskialueen paitsio – mikä nopeutti peliä radikaalisti – ja sitten tuli tuomarilinjan tarkennus, nollatoleranssijääkiekko – mikä vuorostaan nopeutti vielä radikaalimmin peliä – ja nyt ollaan tässä. Eli missä?

Peli on entistä viihdyttävämpää, taidokkaampaa ja se sisältää entistä komeampia syöttökombinaatiota ja yleisölle tärkein, hienoja maaleja.

Mutta. Nuo upeat uudistukset johtivat siihen, että peli on nyt entistä vaarallisempaa pelaajille pelattavaksi.

Enää ei kannata taklata. Jos yrittää taklata liikaa, häviää pelin, koska pelaajat myöhästelevät taklausten seurauksena, joutuvat ns. pelin ulkopuolelle. Alpo Suhonen kertoi mielenkiintoisen yksityiskohdan viime kevään MM-kisoista. Suhonen oli nähnyt USA:n pelikirjan. Minua ei yllättänyt, kun kuulin Suhoselta, että jenkkien pelikirja kielsi taklaamisen hyökkäysalueella.

 

Sääntöä on muutettava

Taklaaminen on vähentynyt kaikkialla lätkämaailmassa. Ennen taklaaminen oli elimellinen osa peliä, ei enää. Nyt yksittäinen taklaus on harvinainen poikkeus, joka vain koettelee sääntöä – sitä, ettei kannata taklata.

Kun katson kymmentä taklausta, jotka ovat johtaneet aivovammaan tai sinne päin, keskimäärin yhdeksässä niissä taklattu ei ole varautunut ottamaan taklausta vastaan. Eikä pidä sanoa, ei voi sanoa, että pitää olla koko ajan valmiina ottamaan taklauksia vastaan, pitää pää ylhäällä. Ei pidä!

Ei pidä, koska peli ei sitä keskimäärin eikä juuri edes poikkeuksin pyydä. Pelaaja, joka huitelisi jäällä taklauksia odotellen ja varoen taklauksia, joita ei ole, olisi äkkiä entinen pelaaja. Peliä on pelattava eikä odotettava odottamatonta.

Ja sitten, aina välillä kuin salama kirkkaalta taivaalta: kops! Se taklaus tuleekin, ja jälki on liian usein liian tuhoisaa. Viime kaudella Liigassamme tuomittiin viisi yhden pelin, kolme kahden ottelun, neljä kolmen matsin, kolme neljän pelin ja yksi kuuden ottelun pituista pelikieltoa päähän kohdistuneista taklauksista. Siinä on 16 kappaletta vääriä taklauksia liikaa. Toissa kaudella tapauksia oli peräti 26, sitä edellisellä 15.

Toki tulkinnat ovat kausien välillä muuttuneet. Johtopäätökseni on: systeemi ei ennaltaehkäise päähän kohdistuneita taklauksia.

 

Tepsivätkö kovemmat rangaistukset?

Olen jyrkästi eri mieltä Mustosen kanssa siitä, että kovemmat rangaistukset olisivat ratkaisu mihinkään. Kyllä villinlännen meno jatkuisi, ja mikä tärkeää, taas syntyisi epäpeliä.

Ei voi olla niin, että jätetään taklaamatta, jos säännöt sallivat taklata. Pelaaja joutuisi tekemättömän paikan eteen. Hän ei voisi pelata täysillä omaa ammattiaan edistäen, ei mahdollisesti toteuttaa pöllöpäisen valmentajansa vaatimuksia.

Aivan kuin syyllisiä olisivat pelaajat. Eivät ole! Vika on pelin säännöissä, olosuhteessa, sitä mukaa pelissä itsessään, ja jonkin verran valmentajissa.

Ainoat ratkaisut ovat yksiselitteisesti: Naisten taklaussäännön tuominen miesten jääkiekkoiluun. Pelin pelaaminen isossa kaukalossa niin, että keskialueen paitsiosääntö palautetaan. Ja jo junioreissa aloitettava kasvatus ja valmennus, jossa opetellaan käytännössä ja moraalin puolesta taklaamaan pienesti mutta oikein, vain viisikkopelin virtausta edistäen.

 

 

211016
Jääkiekko HPK Juha Sulin, Joonas Lehtivuori ja Marko Kivimäki

 

Uusi uljas jääkiekko

Pelin viihdearvo vain kasvaa, kun turhat avojään pommit jäävät pois, kun siirrytään naisten sääntöihin. Siinä jopa kaksinkamppailujen määrä ja arvo kasvavat. Pelistä tulee rajumpaa, mutta puhtaampaa. Olen katsonut tarkasti naisten lätkää sillä silmällä, että olen kuvitellut siihen säännöstöön miehet pelaamaan. Tätä voisi muuten kokeilla! Väitän, että määrätystä satunnaisesta taklatuksi tulemisen uhasta vapautuminen per pelaaja toisi peliin lisää intensiteettiä ja kamppailuraivokkuutta.

Kurillani, mutta vakavissani sanon, kaikkinaista asetelman ymmärrystä lisätäkseni, että uudessa uljaassa jääkiekkoilussa myös HIFK voisi voittaa mestaruuksia muulloinkin kuin 10 vuoden välein. Nythän HIFK antaa ratkaisevasti pelillistä tasoitusta vastustajilleen kaudesta toiseen, kun sen mylvivä fanilauma, jonka analyysi pelistä isossa kaukalossa ei ole USA:n maajoukkueen tasolla, huutamalla pakottaa pelaajia ajamaan täysin turhia atleettitaklauksia hyökkäysalueella.

Eli ollaan uuden jääkiekkoilun kanssa, jos ja kun se ajan oloon synnytetään, tilanteessa, jossa myös katsojien makua koetellaan. Mutta kuten sanoin, se mikä muutamissa kömpelöissä ja vaarallisissa taklauksissa (muka) menetetään, korvautuu kamppailupelaamisen terävöitymisellä.

Uudessa uljaassa jääkiekkoilussa myös tappelut jäävät historian synkkään yöhön, ja hyvä niin.

Lopuksi tahdon sanoa, että kiinnittäkää huomiota perusteluihini, ja ennen muuta, mitä niissä ei ole.

Johdan muutosehdotukseni ja -vaatimukseni pelistä ja sen pelaajista itsestään. Olisi toki mahdollista tuoda tähän mukaan yhteiskunnallinen aspekti. Mutta en tuo. Se olisi loputon suo. Me, pelin tekijät, me tiedämme, mikä on parhaaksi pelille.