Kiekko

LiigaExtra joukkueanalyysi 2018-19: TPS

Pelaajamateriaali
TPS:llä on jälleen laatujoukkue. Potentiaalia on mihin vain.
Näkyvin muutos TPS:n joukkueen rakenteessa on se, että kokeneet sotaratsut Eric Perrin, Tomi Kallio ja Henrik Tallinder eivät jatkaneet seurassa. Kolmikkoa ylipeluutettiin viime vuosina ja bensa näytti ehtyvän keväisin siinä määrin, että välieriä pidemmälle ei ollut eväitä mennä.
Se voi myös johtaa siihen, että päävalmentaja Kalle Kaskinen saa joukkueensa paremmin näppeihinsä. Jos ei saa, ongelma on, että nyt Kallion kaltaista karismaa ja vastaavaa ”sisäistä kelloa” ei ole, että joukkueen sisäinen vaatimustaso saadaan pukuhuoneesta käsin kuntoon.
Turkuun pitkällä sopimuksella palannut Lauri Korpikoski, Oula Palve, Zach Budish, Ilari Filppula, Ilkka Heikkinen, Lucas Ekeståhl-Jonsson ja kumppanit muodostavat nyt joukkueen ydinrungon. Nyt olisi aika näyttää, että he eivät ole vain kalkkiviivoille juoksijoita vaan myös maalilinjalle heittäytyviä pelaajia, joita keväisin tarvitaan. Topi Jaakola oli hyvä hankinta.
Maalivahtiosastolla Henrik Haukeland ja Rasmus Tirronen ovat hieman kysymysmerkkejä.
Samuel Savolainen

Valmennus ja pelitapa
Kalle Kaskinen aloittaa Turun Palloseuran peräsimessä toisen päävalmentajakautensa. Hän selvisi taitavasti luovimalla, ja niemenomaan luovimalla, ensimmäisen kauden tulikasteestaan.
Kaskisen TPS:n voi huoletta lukea Meidän pelin joukkueeksi, tosin muutamalla reunahuomautuksella. Ehkä TPS:n organisaation sisällä on jonkinlaisia epäammatillisia paineita ”nopeuttaa” Palloseuran pelitapaa. Ehkä valmennustiimin sisällä on jonkinlaista ristivetoa siitä, miten pitäisi pelata. Ja, mitä viime kauteen tulee, silloin rivissä oli konkaripelaajia kuten Tomi Kallio, jolle Meidän peli lienee hieman kiinaa, kuten Teemu Selänteellekin.
TPS on nyt pelillisesti paljon potentiaalisempi joukkue kuin viime vuonna – jos vain esimerkiksi urheilujohtaja ymmärtää pitää suunsa kiinni pelillisistä asioista. Olisi mielenkiintoista nähdä, mitä on puhtaaksi viljelty Kaskisen jääkiekko.
Jos ja kun TPS pelaa taas Meidän peliä, on sitä pelattava täysimääräisenä. Esimerkiksi Tapparan lyöminen ei onnistu Meidän peliä vaillinaisesti mukaillen, koska Tappara pelaa sitä taiteen sääntöjen mukaan.
Petteri Sihvonen

Seurajohto
TPS on viime vuosina puhunut urheilullisesta kunnianpalautuksesta kovaan ääneen. Katastrofivuosien jälkeen se on ymmärrettävä kanta, mutta sopii miettiä kuinka moni muukin seura Liigassa tekisi kasvojenkohotusta, jos ne voisivat tehdä miljoonatappioita kaudesta toiseen ilman pelkoa huomisesta?
Muun muassa Supercell-miesten avokätisten rahapumppausten jälkeen on kuitenkin kysyttävä, onko raha siirtänyt TPS:ää kulttuuriltaan lähemmäksi Kärppiä – vai kuitenkin Lukkoa? Omistajapohjan syvistä taskuista on apua, mutta nyt näyttäisi, että rahat ovat menneet näkyvimmin pelaajien tileille.
Seurajohdon kokoonpanoon palkattiin toimitusjohtajaksi entinen TPS-juniori ja ennen uutta pestiään Lindström Groupin Keski- ja Länsi-Euroopan liiketoiminnoista vastaavana johtajana toimineen Santtu Jokisen. TPS-väriä on myös muussa johdossa, Antero Niittymäki on urheilujohtaja, kykyjenetsijänä viime kauden johtava pelaaja Tomi Kallio ja kehitysjohtajana toimii Saku Koivu.
Paineita varmasti on ottaa seuraava askel, rikkaille omistajille tuskin riittää ikuisesti vain välieräpaikka.
Samuel Savolainen

Iso kuva
TPS on ollut liki aina taistelevien eri leirien käärmeenpesä. Toisiaan siitä on ollut hyötyä seuralla, kun aina kulloistenkin valtaan päässeiden on pitänyt lyödä nokkiin edeltäjiensä saavutuksia. Enemmän riitelevistä klaaneista on ollut kuitenkin haittaa.
Nyt TPS:ssä puhevaltaa on osin siirtynyt rahamiehille. Se voi TPS:n osalta olla ihan hyväkin juttu, sillä raha on kylmäpäisempää energiaa verrattuna siihen kuumakalle-energiaan, jota purkaantunut milloin Koivujen, milloin jortikkalaisten, milloin tammislaisten tulivuoresta.
Jos TPS:n taustalla olevat rahamiehet olisivat kyllin viisaita ja tavoiterationaalisia, oivaltaisivat he kaikin konstein luoda operatiiviselle portaalle ja vieläpä vain sen jäänpinnan tasolla työskentelevälle osastolle täydellisen työrauhan, jossa vain pelin riippumattomat sisällölliset kysymykset ratkaisevat.
Joukkuepallopeleihin liittyvä seuran dynamiikka on sikäli metkaa, etteivät mitkään hienot ottelutapahtumasuunnitelmat johda mihinkään ilman pelaavan joukkueen voittoja, mikä taas edellyttää joukkueen autonomiaa ja harmoniaa.
Petteri Sihvonen

Asiasanat

Tuoreimpia artikkeleita