Kiekko

LiigaExtra joukkuenalyysi 2018-19: KalPa

Pelaajamateriaali
KalPan penkin takana pelaajiaan tuntuu luotsaavan eräällä tavalla jonkinlainen hyvä poliisi-paha poliisi -kaksikko Sami Kapanen-Marko Tuomainen. Tosin KalPan suhteellisen vahva kulttuuri on muokannut Tuomaistakin niin, ettei hän käyttäydy enää niin barbaarimaisin elkein kuin esimerkiksi Heinolan Peliitoissa.
KalPan suurin muutos näkyy puolustuspäässä suhteessa viime kauteen. Pelinrakentelun sydämestä, puolustuskalustosta, on lähtenyt moni kiekollinen pakki muille maille. Mathew Maione oli suuri menetys ja niin olivat myös Santeri Lukka ja Juuso Riikola.
Ari Gröndahlilta ja Lauri Taipalukselta ei paikkaajina voi Maione-tasoa odottaa ja taas tarvitaan uusia kiekollisia vastuunkantajia. Otto Leskinen voi yllättää positiivisesti.
Hyökkäys on hieman vahvistunut Jaakko Rissasen paluun myötä. Alexandre Texieriltä, Eetu Luostariselta ja kumppaneilta voi odottaa luontaisesti paljon enemmän.
Kauden alla on ollut loukkaantumishuolia. KalPan kuten monen muunkin seuralla voi kysyä, venyykö kukkaro pätevän fysiikkavalmentajan palkkaamiseen – mutta mikä hinta sillä on, jos pelaajia on paljon telakalla?
Samuel Savolainen

Valmennus ja pelitapa
Sami Kapasen KalPa näyttäisi kuuluvan sitkeästi siihen enää harvalukuiseen joukkueiden joukkoon, jossa peliä pyritään ”nopeuttamaan”. Eikä sillä, tämä ei ole moite. Voidaan ajatella jopa pelin oikeaa nopeutumista, ilman lainausmerkkejä.
Koska Kapanen päävalmentajuutensa lisäksi on KalPan pääomistaja, hän joutuu tasapainoilemaan pelikirjansa kanssa. Välillä syntyy, kun katson KalPan pelaavan, vaikutelma kuin Kapasen lempiajatus jääkiekosta olisi kategorinen pystysuunnan pelaaminen. Mutta kun bisnes edellyttää myös voittoja, on voittojen tähden myös rytmitettävä hyökkäyksiä, sillä pystysuunnan jääkiekolla ei pärjää Liigassa.
KalPan eräänlainen sudenhetki on se, miten peli lähtee rullaamaan Niiralan montussa, jossa kaukalon koko pienenee 30×60 metristä 28×30 metriin. Jatkossa puuttuvat 60 neliömetriä tarkoittavat merkittävää muutosta kaukalon pelintekotilan suhteen.
KalPa pyrkii pelaamaan pystyyn aina, kun se on mahdollista, ja jopa aika usein silloinkin, kun se ei ehkä kannattaisi pelin virtauksen kannalta. Sikäli voi sanoa, ettei KalPa pelaa Meidän peliä.
Petteri Sihvonen

Seurajohto
Sami Kapanen on seuraomistaja ja päävalmentaja. Tilanne henkilöityy niin paljon Kapaseen, että tulosten sukeltaessa tilanne voi nopeasti kääntyä myös Kapasta vastaan.
Kapasen etu johtajana on se, että hän on ehtinyt käydä omia kiirastuliaan. Niistä ajoista on varmasti opittu, kun taloudellisilla riskeillä pakotettiin seurassa menestystä, jotka olivat suistaa KalPaa suohon.
Vaikka Kapasen valintaan palkata itsensä päävalmentajaksi ei voi suhtautua kritiikittömästi, on Kapasen roolissa eräällä lailla hyvääkin. Monessa liigaseurassa valta on kasvotonta, mutta KalPassa ei jää epäselväksi se, kuka vastuun selkeästi kantaa. Kapanen selvisi ensimmäisestä kaudestaan kuivin tassuin ja kaudesta jäi hyvä jälkimaku vaikka seura oli edellisenä keväänä finaaleissa.
Kapanen on valmentajana persoona, jota aidosti kiinnostaa pelaajien kehittäminen, mikä on ollut kalpalaista dna:ta jo Pekka Virran ajoista lähtien. Se tuo seuralle kilpailuetua.
Mutta. Kapanen on kuitenkin tehnyt kummeksuttavan liikkeen siirtyessään KalPan identiteetistä sivuun: Kaukaloa ja siten pelitapaetuakin kutistamalla.
Jossain sivistyneessä pallopelimaassa äänestettäisiin jaloilla, mikäli kajottaisiin näin ronskisti kaikkein pyhimpään: Identiteettiin.
Samuel Savolainen

Iso kuva
KalPassa iso jääkiekkoneuvottelu käydään omistajan ja päävalmentajan kesken – eli Sami Kapasen pään sisällä. Alkava sesonki jää kuopiolaisen jääkiekkoilun historiaan sikäli, että nyt kuopataan se seuraidentiteetti, joka on käytännössä koko 2000-luvun perustunut Pekka Virran luomaan nerokkaaseen äärimmäiseen kiekkokontrolliin perustuvaan pelikirjaan.
Omistaja Kapaselle sopii mainiosti, että Niiralan monttuun saadaan jäähallin muutostöiden myötä kaukalon äärelle lisää katsomopaikkoja, hienosti sanoen ringside-paikkoja. Niitä tulee KalPan ilmoituksen mukaan kaikkiaan 400 kappaletta.
Arvatenkin 60 neliömetrin uhraaminen kaukalosta sopii myös päävalmentaja Kapaselle, joka on mieltynyt tapahtumarikkaaseen jääkiekkoon syöttöketjujen pituuden kustannuksella.
Omistaja Kapanenkin piti Virran pelitavasta, jolla KalPa pelastettiin oikeastaan pariinkin eri otteeseen. Nyt ei voi enää kolmatta kertaa huutaa Pekkaa hiekkalaatikolle hätiin, koska laatikon leikkitila on kelvoton hänen tarpeisiinsa.
Petteri Sihvonen

Tuoreimpia artikkeleita