Kiekko Hämeenlinna

Mestarikapteeni Paajanen odottaa jännityksellä ensimmäistä vieraspeliään Hämeenlinnassa – “Tuskin minulle buuataan”

HPK:n mestarijoukkueen kapteeni Otto Paajasen silmissä siintää jo uusi haaste HIFK:ssa.
Otto Paajasen ensi kauden osoite löytyy Helsingistä. Kuva: Sara Aaltio
Otto Paajasen ensi kauden osoite löytyy Helsingistä. Kuva: Sara Aaltio

HPK:sta HIFK:hon siirtynyt Otto Paajanen ei olisi voinut lopettaa HPK-uraansa – ainakaan tällä erää – tyylikkäämmin kuin miten hän sen viime keväänä päätti.

Suomenmestarijoukkueen kapteeni palkittiin kauden päätteeksi tietysti Kanada-maljalla, mutta myös pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalle ojennettavalla Jari Kurri -palkinnolla.

– Kesän aikana on alkanut tajuamaan oikeasti kuinka makea juttu se oli ja miten sekaisin kaupunki oli. Kun yöllä tulimme Oulusta torille, oli siinä melko hämmentynyt, mutta upeissa tunnelmissa. Ei kaikkea edes muista, vaikka ei todellakaan mistään alkoholista ollut kyse. Tunne vei mukanaan. Nyt mestaruuden on voittanut kerran – ainakin toistaiseksi, Paajanen sanoo.

– Kun mestaruus tuli voitettua HPK:ssa, voi hyvällä omatunnolla ja fiiliksellä siirtyä Helsinkiin ja uutta haastetta kohti. Se suurin tuli saavutettua mitä joukkueena pystyimme saavuttamaan.

 

Helsingissä paineet eivät tule ainakaan laskemaan. Liigan suurseuroihin lukeutuvan HIFK:n voi sanoa alisuorittaneen isossa kuvassa viime vuosina ja edellinen mestaruus on jo kahdeksan vuoden takaa.

– Puhutaan, että siellä on paljon painetta ja joukkuetta seurataan mediassa tarkkaan. Tavoitekeskusteluja ei tarvitse kauheasti pitää, kyllä me kaikki tiedämme mikä se on. Samasta sarjasta kuitenkin puhutaan, joten tuskin mikään kauheasti muuttuu. HIFK on positiivinen haaste, Paajanen luonnehtii.

Koko liigauransa Kerhon riveissä pelanneen Paajasen ajatukset viime kauden aikana alkoivat kypsyä siihen suuntaan, että uusi haaste voisi olla jotain mitä hän urheilijana kaipaa. Urheilussa on aina tavoitteena tavoitella omia rajoja kehittymisen muodossa.

– Olen rutiineihin taipuvainen ja kaikki kun menee samalla tavalla pitkään, tuli olo, että ehkä voisi kaivata jotain uutta. Kaikki on Hämeenlinnassa hyvin, mutta kun rutiineihin ja arkeen saa uutta, se voi kehittää ja tehdä hyvää.

 

Paajanen tulee pelaamaan uuden päävalmentajan – Jarno Pikkaraisen – alaisuudessa. Pikkarainen tarttui kesken viime kauden HIFK:n ruoriin ja luotsasi joukkueen välieriin HPK:ssakin aikoinaan valmentaneen Ari-Pekka Selinin saatua potkut.

– Se, mitä olen kuullut ja mitä olen hänen kanssaan keskustellut, vaikuttaa siltä, että hän on vaativa valmentaja. Hänellä on myös selkeä visio siitä miten tulemme pelaamaan ja miten arkea lähdetään viemään eteenpäin.

Henkilökohtaisella tasolla Paajanen uskoo, että häneltä odotetaan samaa osaamista kuin HPK:ssa – toisin sanoen johtajuutta kentällä ja sen ulkopuolella.

– Tavoite on saada iso rooli, mutta se on itsestä kiinni miten suorittaa. Tavoite on pelata ylivoimaa, alivoimaa ja tärkeitä hetkiä. Johtajuuttakin odotetaan, mutta ihan omana itsenäni sinne menen.

HPK:sta Paajaselle erittäin tuttu ketjukaveri Teemu Turunen saattaa viilettää myös HIFK:ssa loppilaisen rinnalla.

– Alustavasti siitä on vähän puhuttu, että saattaisimme aloittaa yhdessä. Varmasti ketjut elävät sielläkin, mutta jos jokin toimii, saanee jatkaa yhdessä, Paajanen pohtii.

 

Vaikka HIFK on ympäristönä Paajaselle uusi, moni kasvo uudessa ryhmässä on tuttu. Niitä löytyy Paajaselle niin armeijasta, nuorten maajoukkueista ja myös HPK-vuosilta.

Esimerkiksi ensi kauden joukkuetovereista Jesse Saarinen, Frans Tuohimaa, Jere Sallinen ja Aleksi Laakso ovat kaikki pelanneet Paajasen kanssa Kerhossa samaan aikaan vuosien varrella.

– Ei siellä montaa pelaajaa ole joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä. Yllätyinkin, että joukkueessa on niin paljon tuttuja. Kova joukkue on kasassa nimilistaltaan ja hyviä joukkuepelaajatyyppejä on paljon, Paajanen luonnehtii.

 

Otto Paajanen odottaa mielenkiinnolla millaisen vastaanoton hän saa kun hän palaa vierasjoukkue HIFK:n paidassa Hämeenlinnaan syyskuussa. KUVA: Sara Aaltio

 

Paajanen tunnetaan pelaajana monesta asiasta, mutta myös uskomattomasta teräsmiesputkestaan. Neljän viime kauden aikana Paajanen on pelannut kaikissa 60 runkosarjaottelussa. Se on kova suoritus varsinkin, kun Paajanen ei ole kontaktitilanteita kaihtamaton pelaajatyyppi.

Paajanen puhuu putkestaan monen asian summana, johon kuuluu osana myös hyvä tuuri.

Onni ei kuitenkaan ole missään nimessä suurin asia.

– Iso asia on tietysti se, että on hyvässä kunnossa, joten kroppa ei joudu liian suureen rasitustilaan. Päivittäin venyttelen, rullailen ja huollan kehoa. Ruokailukin on isossa osassa ja se miten juo – ja tietysti myös miten todellakaan ei juo, Paajanen aloittaa.

– En ehdi, en jaksa enkä haluakaan kaupungilla juuri pyörähdellä kauden ollessa käynnissä. Arki on siinä mielessä tylsää, mutta se on urheilijan elämää ja valintani.

HIFK ei välttämättä ole Paajasen viimeinen tähtäin – tavoitteet ovat vieläkin suuremmilla areenoilla. Sen eteen tehdään työtä päivittäin.

– Ensimmäinen tavoite on olla mahdollisimman hyvässä kunnossa kun joukkue palaa harjoituksiin. Kesä mahdollistaa sen, että voi pelata hyvän kauden. Maajoukkue on tietysti iso tavoite, mutta myös ulkomaan sarjat kiinnostavat. Onko se Ruotsi, Sveitsi, Saksa tai Venäjä, en tiedä, mutta jokin suuri eurooppalainen sarja olisi vielä hieno kokea, Paajanen pohtii.

– Uskon, että se on koko ajan lähempänä ja realistisempaa.

 

Paajasen uusi seura HIFK ja entinen seura HPK kohtaavat heti liigakauden toisena viikonloppuna peräkkäisissä otteluissa Helsingissä ja Hämeenlinnassa. Päivämäärän Paajanen ympyröi henkisesti jo hyvissä ajoin kalenterista paksulla tussilla.

– Nopeasti sen otteluohjelmasta katsoi, että mihin kohtaan se peli asettuu. Siitä tulee varmasti hieno hetki, Paajanen sanoo.

On oletettavaa, että Paajanen saa lämpimän vastaanoton.

– Saa nähdä. Tuskin minulle buuataan, mutta sen näkee sitten. Mielenkiinnolla odotan, miten minut otetaan vastaan. HäSa