Kiekko

Miksi vaurasta Jääkiekkoliittoa tuettiin 420 000 eurolla? – Mika Lehtimäki: "Oikeutettu kysymys"

Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö on tehnyt uuden talvilajien tehostamistukijärjestelmänsä mukaiset talvilajien tukipäätökset. Huippu-urheiluyksikkö jakoi talvilajien tehostamistukea yhteensä 2 011 600 euroa ja talviparalajien tukea 80 000 euroa. Talvilajien tukiprosessiin osallistui 12 lajia, joista 10 sai lajitukea.

Huippu-urheiluyksikön jakamilla summilla tuetaan sellaisia kansainvälisen tason valmentautumisprosesseja, joihin myös laji itse satsaa ja uskoo merkittävästi.

Suurimmat tehostamistuet myönnettiin kärkilajeiksi luokitelluille jääkiekolle ja maastohiihdolle. Jääkiekon tehostamistuki on 420  000 ja maastohiihdossa 414  400 euroa.

Muut tuen piiriin hyväksytyt lajit ovat lumilautailu (240  000 euroa), yhdistetty (215  000), ampumahiihto (167  200), alppihiihto (120  000), freestylehiihto (120  000), mäkihyppy (115  000), pikaluistelu (110  000) ja taitoluistelu (90  000). Paralajeista tukea saavat lumilautailu (31  000), alppihiihto (21  500), maasto- ja ampumahiihto (20  000) sekä curling (7  500).

Huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki avaa, että menestymisnäkymät ovat olleet keskeinen vaikutin tukipäätöksissä.

– Menestymisnäkymä on ollut tärkeä arvo ja samoin investointilooginen näkymä tulevaisuudessa. Jos olemme nähneet, että toimintatapa on sellainen, johon halutaan investoida, olemme niin tehneet. Sellainen laji on ollut esimerkiksi pikaluistelu. Siellä on lopettanut Mika Poutalan ja Pekka Koskelan myötä terävin kärki, mutta samaan aikaan on palkattu päävalmentajaksi Peter Mueller, joka kertoi meille lajisuunnitelman jolla etenemme.

– Lisäksi Samuli Suomalainen on ikäluokassaan huippulupaus ja edellä Koskelan ja Poutalan vastaavaa kehitystä ikäluokassaan, Lehtimäki perustelee Hämeen Sanomille.

 

Jääkiekko sai suurimman eli 420 000 euron apurahapotin.

Jääkiekkoliitto on kuitenkin niin poikkeuksellisen yltäkylläinen lajiliitto Suomessa, että se voisi halutessaan pärjätä omillaan ilman apurahojakin.

Onko tämä nyt kaikkein tehokkainta tehostamista, kun kuitenkin ollaan pienillä resursseilla liikkeellä kansainvälisessä vertailussa?

– Tämä on hyvä ja oikeutettu kysymys. Tukipäätöksessä euroakaan ei mene miesten jääkiekkoon vaan alle 20-vuotiaiden ja sitä nuorempien maajoukkueisiin, sekä erittäin isolla painolla naisten ja tyttöjen maajoukkueisiin, Lehtimäki sanoo.

– Naisten maajoukkueelle halusimme luoda jonkinlaista pohjaa, että olympiajoukkue pystyisi keskittymään ammattimaiseen harjoitteluun. Meille naisten ja miesten mitali ovat täysin samanarvoisia, Lehtimäki toteaa.

Tukipäätöstä on Lehtimäen mukaan edellyttänyt se, että Jääkiekkoliitto lähtee suuremmin satsauksin talkoisiin mukaan.

– Arjen huolia emme voi poistaa, mutta näin voimme pienentää niitä. Edellytys oli, että Jääkiekkoliitto panostaa vahvemmin mitä me panostimme, että saamme kunnon hevosenpotkun aikaiseksi. Ei tämä vielä riitä naiskiekkoilijoiden ammattilaisuuden takeeksi, mutta toimii uskottavaksi pohjaksi urheilijapolulle.

Aiemmin opetus- ja kulttuuriministeriö tuki naisjääkiekkoilijoita henkilökohtaisin apurahoin yhteensä 250 000 eurolla. Kaikki olympiapronssimitalin Pyeongchangissa saavuttaneen olympiajoukkueen 22 jäsentä saivat 10 000 euron apurahan. Esityksen apurahoille teki Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö.

Onko odotettavissa, että myös naisten jalkapallomaajoukkue ja lentopallomaajoukkue tulee nauttimaan tulevaisuudessa kesälajien apurahapäätöksissä suurempaa huomiota huomioiden lajien kilpailun globaalisti?

– Jos kriteerit täyttyvät, niin kyllä. On kuitenkin muistettava, että naisten jääkiekon tukeminen ei lähde yhteiskunnallisesta tai naisurheilun kysymyksestä, vaan siitä, että he ovat olympiamitalisteja. Harva laji on vielä sillä tasolla.

 

Jos kriteeri on menestys, herää kysymys miksi mäkihyppy noukki 115 000 euron apurahapotin, sillä viimeaikainen menestys ei tue perustetta menestysnäkymistä.

– Tässä on nähty vähän samalla tavalla kuin pikaluistelussa, että uskomme, että joukkueessa on uskottavaa tulevaisuuden potentiaalia. Tämä on investointi, jossa emme halunneet viedä lajilta toimintaedellytyksiä täysin pois, Lehtimäki pyörittelee.

Julkisuudessa on ollut esillä Mika Kojonkosken mukaantulo takaisin lajivalmennukseen. Kojonkoski myönsi julkisuudessa jatkokuvioidensa liittyvän myös mäkihyppyyn ja yhdistettyyn.

Liittyykö Kojonkosken eli entisen huippu-urheiluyksikön johtajan ja Lehtimäen edeltäjän paluu toimintasuunnitelman uskottavuuteen tukivinkkelistä katsottuna?

– Jokainen ymmärtää, että ihminen, joka on ollut yhdessä maailman kovimmista talviurheilumaista (Norja) tekemässä kovaa tulosta, niin se ei ainakaan uskottavuutta vähennä, Lehtimäki sanoo.

 

Lehtimäki vannoo, että vaikka tukirahojen maksatus menee lajiliitoille, on rahat korvamerkitty eikä niitä voida jakaa miten halutaan.

Miten arvioidaan tuen käyttöä, että ne viedään oikealla tavalla kentälle huippu-urheilua tukevalla tavalla?

– Siihen on sitouduttu tehdyin sopimuksin ja niitä valvotaan. Lajiryhmävastaavat ovat tehneet Lehtimäen mukaan yhdessä lajiliittojen kanssa selkeät suunnitelmat kohteista, joihin rahat jaetaan, Lehtimäki sanoo. HäSa

Päivän lehti

28.1.2020