fbpx
Kiekko

MM-kultaa kotikisoista! Petteri Sihvonen avaa, miten Leijonat laittoi Kanadan kanveesiin

Näin MM-finaali eteni. Petteri Sihvonen käy hetki hetkeltä läpi Suomen historiallisen MM-kullan kotikisoissaan.
Suomi löi jatkoerässä Kanadalta ilmat pihalle. KUVA: Pekka Rautiainen

Kolmatta kertaa MM-finaalissa putkeen, nyt kotikisoissa, Leijonien suoritustaso on ollut jo vuosia jäätävää luokkaa. Ja jälleen, niin ikään kolmatta kertaa, vastaan finaalipeliin asettui jälleen Kanada.

Ensin, 2019 Bratislavassa, Suomelle kultaa maalein 3-1. Sitten, Riika, 2021, silloin voitto Kanadalle maalein 3-2. Ja nyt, Tampere, kultaa Suomelle maalein 4-3.

Ensimmäinen erä

Tällä erää finaali alkoi pelillisesti Kanadan hallinnan merkeissä. Suomi oli puolustusalueellaan hieman alakynnessä miesvartiointipainotteisen pelisapluunansa kanssa. Leijonien pelitapa tältä osin ei mahdollista juurikaan ylimiehittämistä ja sitä mukaa nopeita riistoja vastustajalta. Suomi ei kuitenkaan antanut Kanadalle merkittäviä maalipaikkoja.

Alun hullunmyllystä kuitenkin kunnialla selvittyään Leijonat pääsi rakentamaan ensimmäisen kontrollilähtönsä vasta sen jälkeen, kun ensimmäistä erää oli pelattu peräti kuusi minuuttia. Moisissa kiekkokontrollituokiossa on sellainen maaginen voima, kuten nytkin, että Leijonat pääsi hyväksi toviksi kiinni pelin virtaukseen ja sai peliotetta. Seurauksena oli Suomen puolelta hyvät neljä minuuttia.

Sen jälkeen, ensimmäisen erän puolivälin tienoilta eteenpäin suomalaisten itseluottamus alkoi olla turhankin vahvaa kiekkokontrollin suhteen, ja sen innoittamana Saku Mäenalanen aikoi palauttaa kiekon alaspäin, mutta joutui kuljettamaan syöttämällä palauttamisen sijaan, ja siitä Kanada loi riistosta ensimmäisen todellisen maalipaikkansa.

Vuorostaan Kanada pelaa, ja pelasi, aluepainotteista oman alueen puolustuspeliä, josta se kykeni ylimiehittämällä pitämään Suomen hyökkäysten pituudet lyhyinä. Mutta noin 14 minuutin kohdalla Leijonat onnistui pelaamaan ensimmäisen pidemmän hyökkäyksen, jossa pelattiin pari hyvää levityssyöttöä ja toimitettiin kiekkoa maalille.

Erän loppuun Leijonat onnistui pelaamaan muutaman tiiviin matalan trapin, pitämään viisikkonsa tiiviinä ja pelaamaan haluamaansa lätkää, tahtomaansa rytmiä. Mitä pidemmälle erä eteni, sitä enemmän pelin hallinta siirtyi Leijonille.

Ensimmäisen erän kaksi viimeistä minuuttia mentiin Suomen komennossa. Tuolloin, ja jo aiemminkin, Suomi sai hyviä hyökkäyksiä aikaan pitämällä kentän todella leveänä, siinä Kanadan puolustusta päästiin liki puhkomaan ristipistoilla yli kaukalon.

Näytti, että Miro Heiskaselle kertyi avauserässä muita pakkeja enemmän peliaikaa, ja hän oli todella erinomainen kaikissa teoissaan ja toimissaan.

Summana sanon, että Leijonien pelisuunnitelma toteutui kaikkineen suorastaan nerokkaasti ensimmäisessä erässä. Ensin Kanada oli vahva, mutta Leijonien toisteinen, ja vielä kerran toisteinen, pelaaminen hyydytti Kanadan.

Toinen erä

Oli tiedossa, että toiseen erään Leijonat tähtäsi hieman nopeampaa pelin kääntämistä pystyyn. Aivan erän alkuun se toimi muutaman kerran hyvin. Kanada ikään kuin luuli, että Suomi pelaa alaspäin, mutta Leijonat pelasikin pystyyn.

Toisen erän ensimmäisen minuutin päätteeksi Hannes Björnisen viisikko sai luotua hyvän päätypelin jälkeen loistavan maalipaikan viivan tuntumaan Juuso Hietaselle. Tilannetta edelsi Leijonien voimakas prässipeli, joka hieman yllätti Kanadan.

Toisen erän kolmannen minuutin paikkeilla Niklas Friman joutui ottamaan jäähyn, kun Sami Vatasen syöttö epäonnistui ja Leijonat joutui omalla alueellaan paikkauskierteeseen.

Siihen asti Suomi ei ollut päästänyt turnauksessa ainuttakaan maalia alivoimalla. Nyt Dylan Cozens pääsi ampumaan pointilta suoraan syötöstä, joka tuli Leijonien neliön läpi, kun Marko Anttilan pitkä maila ei ylettynyt syöttöä katkaisemaan. Voi sanoa, että maali meni Anttilan piikkiin, joka oli sijoittunut metrin liian alas. Jussi Olkinuoran oli mahdoton ehtiä tolpalta toiselle torjumaan. 1-0 Kanadalle.

Suomi ei kavahtanut Kanadan avausmaalia, vaan oli välittömästi pelin tasalla pelin aaltoillessa tasapainoisesti päästä päähän.

Teknisen aikalisän jälkeen, kun toista erää oli pelattu seitsemisen minuuttia, ja siitä eteenpäin, kummankin joukkueen puolustuspelinopeus löi laudalta hyvän kotvasen toisen hyökkäyspelinopeuden. Joskin Kanada sai aikaan pari hieman pidempää hyökkäysalueen hyökkäyspeliä, ja syy oli edelleen siinä, ettei Suomen puolustusalueen puolustuspelisapluuna ole viritetty ylimiehittämiseen ja kiekon riistämiseen.

Sitten Juho Lammikon viisikko sai aikaa pidemmän hyökkäyksen, kiitos Joel Armian kyvyn suojata kiekkoa. Siitä jälkitilanteesta jäähy Kanadalle erän puolivälin paikkeilla. Suomen ykkösylivoima – ”Granlund-Manninen” – sai aikaa kohtuullisen vyöryn ja yhden todellisen maalipaikan; kakkosylivoima – ”Heiskanen-Vatanen” – oli vielä parempi, mutta Kanada selvisi niukin naukin. Kanada pelasi todella aggressiivista alivoimaa, mutta siihen nähden Suomi sai hyvin ylivoimapelinsä pyörimään käyttösyötöllä vastustajan neliön sisälle sijoitetuille pelaajille (Hartikainen ja Filppula).

Viisi minuuttia ennen erän loppua Valtteri Filppula otti aavistuksen huolimattoman jäähyn. Tämän alivoimansa Anttila, Björninen, Lindell ja Ohtamaa selvittivät taiteen sääntöjen mukaan taistellen. Siinä toteutui se viekas idea, että neliö voi pelata kukin yhtä vastustajaansa vastaan, kun maalivahti Olkinuoralle jätettiin päätypelaaja ja Kanadan pelintekijän laukausta vastaan pelin puolen puolustaja hoiti takakulman, Olkinuora etukulman. Yhdessä tilanteessa painottoman puolen pakki Ohtamaa joutui venymään suorastaan maalivahtimaiseen torjuntaan.

Aivan erän loppu oli Suomen hallintaa. Siinä peliväline oli Leijonille vallan väline.

Kaikkineen toinen erä oli hyvin tasainen. Potentiaalisiin maalipaikkoihin kumpikin pääsi yhtä harvoin. Eron teki vain Kanadan tekemä ylivoimamaali, ja siinä se Anttilan pienen pieni sijoittumisvirhe.

Kolmas erä

Kolmannen erän Suomi aloitti hyvin. Sieltä saatiin aikaiseksi hyvä prässi kolmelta kaistalta, kiekkokontrollia ympäri kaukaloa ja lopulta Mikael Granlund pakotti Kanadan ottamaan liikkeellään jäähyn. Tällä erää Kanadan aggressiivinen alivoima löi laudalta Suomen ykkösylivoiman, kakkosylivoima oli terhakampi Heiskasen johdolla, ja Kanada otti vuorostaan huolimattoman toisen jäähyn, josta Suomi sai muutaman sekunnin pelata viidellä kolmea vastaan, tuloksetta.

Se jälkeen Kanada sai vielä yhden jäähyn korkeasta mailasta hieman spekulatiivisesta tilanteesta, jossa kanadalainen nosti Heiskasen mailan Heiskasen kasvoihin. Viidellä kolmea vastaan Manninen otti aloitusvoiton, Heiskanen ampui suoraan syötöstä ohi maalin, ja päädystä pompanneen kiekon löi sisään Granlund. Peli 1-1.

Kaiken kukkuraksi Kanada joutui tuon tilanteen jälkeen vaihtamaan maalivahtiaan, joka loukkasi itseään. Siitä jatkui vielä Suomen ylivoimapeli, johon mentiin kakkosylivoimalla. Nyt kaiken tapahtuneen jälkeen Kanadan alivoimapelikin oli passiivista: ja jäälle vielä ehtineen ykkösylivoiman Granlund kihautti pointilta Mikko Lehtosen syötöstä, 2-1 Suomelle.

Siinä kohtaa kolmatta erää oli pelattu kahdeksan minuuttia.

Käsillä oli kysymys, onnistuuko ja miten, millä pelitavalla, Suomi pelaamaan toimivaa johtoaseman jääkiekkoa kivikovaa Kanadaa vastaan tähteellä olevat 12 minuuttia:

Yhden kerran lyhytsyöttöpelillä Kanadan prässi alta, ok.

Seuraavan kerran tiiviillä keskialueen trapilla.

Sitten pitkällä hyökkäysalueen hyökkäyspelillä, loistavasti.

Sitten oli vuorossa viivelähtö.

Sen jälkeen matalahko trap.

Se jälkeen elämää ja kuolemaa halveksien omaa maalia viidellä pelaajalla aivan oman maalin edessä suojellen.

Ja sitten taas viivelähtö ja sen perään lyhyt prässi.

Sitten hieman myöhästynyt trap, jossa tosin Kanada rynnisti tyhmästi alivoimaisena.

Ja taas oli edessä hurjat puolustustoimet omalla alueella.

Väliin purkukiekko, ja Kanadan nopea kääntö, mutta paitsio.

Ja taas matala trap, tehokkaasti. Katko ja nopea kääntö ja siitä lyhyt hyökkäyspeli.

Noin 10 minuutin kohdalla Kanada oli jo hieman epätoivoinen – ja joka tapauksessa epäorgaisoitu.

Ja sen jälkeen taas matala trap, riisto ja puolipitkä hyökkäys Leijonille.

Jäljellä pelikellossa kuusi minuuttia.

Ja sitten jo ratkaisun makua. Aloitus hyökkäysalueella. Lammikon aloitusvoitto – ja Armian ranne: 3-1.

Pelikellossa viisi minuuttia.

Ei muuta kuin trap. Kanadan heikot kontrollilähdöt eivät toimi. Suomi purkaa. Ja taas Suomen pelaajat ns. pelin alle.

Ja vasta erän 16. minuutilla Leijonalta ensimmäinen pitkäkiekko!

Sitten yksi Mörkö-Marko kipaisu ja perään pieni zippi ja kiekko siirtokiekkona syvälle vastustajan selustaan. Tilanne hallinnassa.

Kunnes. Suomelta raju ylipuolustaminen ylireagoiden oman maalin taustalle: Kanadalle maali, paitsi että ei maali ensin, jonka jälkeen tuomarit tarkistivat, oliko maali.

Maali hyväksytään Kanadalle, 3-2! Maali, jossa kanadalainen iski poikittaisella mailalla Miro Heiskasen päin Suomen maalin tolppaa, joka törmäyksen seurauksena liikahtaa hetkeksi pois paikaltaan.

Kaksi minuuttia peliaikaa.

Kanada: maalivahti pois, kuudella viittä vastaan, nyt Manninen ryntää tuplaamaan väärällä hetkellä Ohtamaan avuksi, joka niin ikään hieman eksyi, ja keskusta jäi auki, ja Kanada rankaisee tylysti: 3-3!

Jään miettimään, miksi kaikista neljästä keskushyökkääjästä Sakari Manninen pannaan jäälle tällaisella hetkellä ottelun lopussa?

Viimeinen minuutti, vielä pieni rypistys Kanadalle – vaan summeri soi.

Peli 3-3 60 minuutin jälkeen. Seuraa jatkoerä.

Summaan näin: Suomi oli varsinaisella peliajalla hieman Kanadaa parempi, Kanadan arvosanaa laskee liki täydellinen halvaantuminen kolmannessa erässä noin viideksitoista minuutiksi. Leijonat suojeli upeasti johtoasemaansa kolmannessa erässä, mutta Kanada löysi tutut kanadalaiset liki epätoivon jääkiekon konstinsa aivan ottelun lopussa tasoittaa ottelu.

 

Jatkoerä

Pelataan kolmella kolmea vastaan.

Tämä on mukava jäljentää tähän:

Neljällä kolme vastaan, kun Kanada otti jäähyn…

Granlund, Manninen, Heiskanen ja Hartikainen.

Heiskanen pitää viivan. Syöttää Granlundille, joka syöttää Manniselle, joka kiskaisee: 4-3!

 

Asiasanat

Menot