Patrik Laine ja Aleksander Barkov olivat Suomen NHL-otteluissa valokeilassa. KUVA: Emil Hansson / All Over Press
Kiekko

NHL-tapahtuma Suomessa teki toimittajista faneja – ”Sisältö jäi kaveerauksen varjoon”

Syksyn 2018 NHL Global Series Helsingissä oli suomalaisille urheilujournalisteille ja tv-tuotannolle upea näytönpaikka esittää parastaan.

Asiassa oli yksi ongelma: Paikkaa ei käytetty tällä kertaa kovin hyvin.

Florida Panthers ja Winnipeg Jets pelasivat marraskuun kahtena ensimmäisenä päivänä ottelut loppuunmyydyille katsomoille. Pelejä edeltäneet harjoituksetkin myytiin loppuun.

Tapahtuma sai valtavan huomion lehdistössä, ja NHL:n tv-oikeudet Suomessa omistava Viasat näytti pelejä myös maksuttoman TV5-kanavan kautta.

Juttuja riitti aamusta iltaan. NHL sai tapahtumalleen maksimaalisen huomioarvon. Patrik Laine ja Aleksander Barkov paistattelivat valokeilassa koko arkiviikon ajan.

 

Urheilujournalismin kannalta huomio kasvoi niin suureksi, että se alkoi saada noloja ja epäammattimaisia piirteitä.

Kaupallisen median kannalta on täysin ymmärrettävää, että juttukokonaisuuteen mahtuu viihteellinen puolensa. Hieman huumoria, hieman söpöilyä, paljon tunteita. Etenkin Laineen kohdalla on kyse särmikkäästä persoonasta, jota koskevista jutuista kaikki tuppaavat kiinnostamaan lukijaa.

Ongelmaksi asetelma muuttuu, kun itse urheilua ja pelin sisältöä koskevat jutut hautautuvat kokonaan viihdejuttujen alle.

Näin kävi NHL:n Global Seriesin kohdalla. Katsokaapa vaikka juttujen aihevalikoima läpi.

Osa toimittajista vaikutti muuttuneen kikattaviksi pikkupojiksi, jotka puhuttelevat urheilijoita lempinimellä ja kilpailevat keskenään siitä, kuka on ”Paten” ja ”Allun” paras kaveri.

Lehdistötilaisuudessa esitettiin kysymys ”joko kerkesit siiville?” ilman jatkokysymystä.

Huomioitakoon se, että yksittäiset kaverimaiset kysymykset kuuluvat toki toimittajan kikkapankkiin haastatteluja tehdessä. Mutta kaksin tehtyihin sellaisiin!

Niissä on usein eduksi, kun väliin saa pelaajaa rentouttavan kysymyksen, sillä sitten on kenties helpompaa kysyä vakavampi kysymys – jotain, mihin ensimmäisenä töksäyttämällä ei kenties saa kunnollista vastausta.

Maailmalle kuvatussa lehdistötilaisuudessa vastaavat kysymykset ja lempinimellä kaveeraus taas antavat hyvin helposti epäammattimaisen vaikutelman. Sisältö jäi kaveerauksen varjoon.

Kovin paljoa paremmin ei tällä kertaa suoriutunut tv-tuotannosta vastannut Viasat. Ennakkojuttuja tuli, lähetysaikaa oli ennen ja jälkeen, mutta sisältö jäi ohueksi ja kaveeraukseksi.

Sielläkin ymmärrettävää ja hyvää sisältöä on se viihde, jossa pikkupojat tai julkkikset pääsevät tauolla sanomaan ”Pate on paras” ja ”toivottavasti Panthers voittaa”. Tunteet sisältyvät fanitukseen.

Ongelmaksi kokonaisuus muuttuu, kun studiokin pyörii jutuissaan samalla tasolla, eikä monta tuntia pitkään lähetykseen mahdu yhtään puhetta pelin sisällöstä.

 

Viasatille kohtalokkaaksi koitui se, että tiimin kovimmat luut Ismo Lehkonen ja Ville Nieminen eivät olleet lähetyksissä mukana. Nyt pelillisesti syvällisintä oli se, kun Tuomo Ruutu sanoi kerran ”ylimiehitys” ja Ossi Väänänen kertoi siivun maalivahtien ja pakkien kommunikaatiosta.

Toki kaksikko ehkä kertoisi enemmän, jos heiltä kysyttäisiin syvällisempiä kysymyksiä. Nyt ihasteltiin kovia laukauksia ja kerrottiin, kuinka hyvä jätkä joku pelaaja on.

Ei kovin vahva suoritus.

Pelit selostanut Antti Mäkinen on studiosta poiketen kävelevä ja monipuolinen tietopankki.

Hänen kohdallaan muuten virtuoosimaista suorittamista auttaisi muistutus siitä, kuinka tärkeitä vahva suomen kieli, pelin sisältö ja haastateltaviin keskittyminen oman persoonan sijaan ovat.

Antti Wennström

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen urheilutoimittaja ja -kirjailija.

Tuoreimpia artikkeleita