Kiekko

Onko Raimo Helminen väärän päivän kuningas? – Sihvonen: "Oikaiseminen ei ole hänen vikansa"

Onko Raimo Helminen päässyt Nuorten Leijonien puikkoihin vain siksi, että on Raimo Helminen, kysyy Petteri Sihvonen analyysissään.
Nuorten Leijonien päävalmentaja Raimo Helminen laittoi Ruotsille kärsityn jatkoaikatappion jännityksen piikkiin. Kuva: Petr Sznapka
Nuorten Leijonien päävalmentaja Raimo Helminen laittoi Ruotsille kärsityn jatkoaikatappion jännityksen piikkiin. Kuva: Petr Sznapka

On varsin perusteltua ajatella, ettei Raimo Helminen valmentaisi juuri nyt Nuoria Leijonia, ellei hän olisi Raimo Helminen.

On varmaa, ettei Raimo Helminen olisi TPS:n tuleva päävalmentaja, ellei hän olisi Raimo Helminen.

Ja tokkopa Raimo Helminen olisi päätynyt sekä Jukka Jalosen että Lauri Marjamäen valmennustiimeihin, ellei hän olisi – Raimo Helminen.

 

On tehtävä selväksi, että Helminen on ilmeisen hyvä apuvalmentaja. Sen puolesta todistavat sekä Jalonen että Marjamäki kuin yhdestä suusta. Jalonen ja Marjamäki ovat suorastaan rientäneet jääkiekkojulkisuuteen puolustamaan Helmistä, kun on ihmetelty, millä meriiteillä Helminen sai pestin Nuorien Leijonien päävalmentajaksi.

On selvää, ettei Helminen aivan kevein perustein tullut valituksi Nuoriin Leijoniin. Totta kai siellä ovat Suomen Jääkiekkoliiton miehet pähkäilleet huolella huippu-urheilujohtaja Rauli Uraman johdolla ja arvatenkin Leijonakuningas Jalosen sivustatuella, että nyt jos koskaan saattaisi olla Helmisen aika.

Sopii uskoa, että Helmisellä on jotain ulospäin piilossa pysyneitä huikeita valmentajan kykyjä, koska hänet palkattiin vetämään Nuori Leijonia. Jopa siitä huolimatta, että hänen pelikirjansa on vain nippa nappa liiton Meidän pelin raamin sisällä eikä missään tapauksessa läheskään sama kuin Jalosen Total Hockey -pelikirja.

 

On täysin kestämätöntä – suorastaan sietämätöntä –, jos ja kun pelaamalla merkittävän uran oikaisee automaattisesti valmentajapolulla niin kuin vieläkin suomalaisen jääkiekkoilun piirissä tuntuu käyvän.

 

On sula mahdottomuus, että Helminen sai pestin vain, koska hän on Helminen. Jos niin olisi, sittenhän koko suomalaisen huippu-urheilun kruununjalokiveä valmentajuutta vedettäisiin pahan kerran kölin alta.

Maineikas metodini kuuluu niin, että peli näyttää kaiken.

Mutta ensimmäisen kerran joudun myöntämään, ettei se kai sittenkään näytä kaikkea. Tapaus Helminen on poikkeus, joka koettelee sääntöäni. Jos joskus niin nyt tahtoisin olla kärpäsenä katossa katsomassa ja kuulemassa, mikä on se Helmisen suuri salaisuus valmentajana, joka panee sekä Uraman että Jalosen uskomaan Helmiseen.

Peli ei perustele Helmistä, se on nähty. Ja hämmentävää on, että eikö edes ilmapiirin valmentaminen perustele Helmistä, sillä päävalmentaja itse arvioi pelaajiensa olleen hermostuneita ennen ja aikana tappiollisen Ruotsi-pelin. Ja totta vie kyllä etenkin taitavimmat puolustajat olivat epävarmoja ja hermostuneita kenraaliharjoituksessa Kanadaa ja avausottelussa Juniorkronoria vastaan.

 

Jäljelle jäävät fysiikan ja tekniikan valmentaminen. Niissä Helmisen täytyy olla mainio tekijä. Tosin ne ovat lähinnä apukoutsien heiniä.

Totta puhuakseni sanon, että jos pelitapa ei auta pelaajia jäällä suhteessa vastustajaan, sen jälkeen sortuu kaikki: psyyke, fysiikka ja tekniikka. Jos ei pärjää pelissä, se vie sitten mennessään aivan kaiken muun.

Toki voi aivan hyvin olla niin, että Justus Annunen torjuu Nuoret Leijonat nyt mitaleille, jopa maailmanmestaruuteen ja siinä ohessa pelaajat parantavat Helmisen ohjein pelaamistaan reimasti. Siinäkään tapauksessa tämä tapaus Helminen ei ole kuitattu. Tässä on kyse paljon enemmästä kuin siitä, miten Nuorille Leijonille käy nyt Tshekin turnauksessa.

 

Menen varsinaiseen pointtiini.

On selvää, että valmentajalle kuin valmentajalle on jonkinlaista apua siitä, että hän pelannut itse jääkiekkoa. Mutta on täysin kestämätöntä – suorastaan sietämätöntä –, jos ja kun pelaamalla merkittävän uran oikaisee automaattisesti valmentajapolulla niin kuin vieläkin suomalaisen jääkiekkoilun piirissä tuntuu käyvän.

Oikaiseminen ei ole asianomaisen vika, tiedetäänhän, että tilaisuus tekee paitsi varkaan myös päävalmentajan. Ei ihmisestä ole sanomaan ei kiitos, kun oikein kysymällä kysytään, että tulisitko näkyvälle paikalle valmentajaksi.

Teen perättäisin sanoin aivan selväksi, että on suorastaan ammatillinen loukkaus koko valmentajainstituutiota ja valmentajuuden olemusta vastaan kaikkineen olla edistämässä näitä jonon ohittamisia. Sellainen toiminta ei ole mistään kotoisin.

Eikä ole sattumaa, että näiden parhaiden valmentajiemme kuten nykyään Jalosen, Marjamäen, Antti Pennasen, Mikko Mannerin ja Jussi Ahokkaan tie huipulle on ollut muuta kuin oikomista ja varastamista.

 

Olen saanut parin viime päivän aikana tuta harvinaisen ryöpyn yksityisiä yhteydenottoja tavallisten valmentajien, useimmiten nuorten sellaisten suunnalta. Aihe on: Helminen.

 

Toisenlainenkin trendi elää: Sami Kapanen, Ville Nieminen ja Tero Lehterä, muutamia mainitakseni.

Olen saanut parin viime päivän aikana tuta harvinaisen ryöpyn yksityisiä yhteydenottoja tavallisten valmentajien, useimmiten nuorten sellaisten suunnalta. Aihe on: Helminen.

Toki pitää muistaa, että Helminen on kokenut valmentaja. Hän on valmentanut jo kauan. Sikäli hän ei ole määräänsä enempää oikomassa jonojen ohi. Mutta joskus asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Kun olen tämän tekstin mittaan hieman aukaissut sitä mahdollisuutta, että onko Raimo Helminen päässyt pesteihin siksi, että hän on Raimo Helminen, voi jokainen lukija tykönään vastata, miltä tuntuu, miltä asia näyttää.

Ja onhan tässä myös hurja kääntöpuoli: ei Raimo Helminen saa myöskään menettää ainuttakaan pestiään siksi, että hän on Raimo Helminen.

 

Valta ja suuri vastuu on päättäjillä. Kuten Uramalla ja TPS:n hallituksen Erkka Westerlundilla.

Mutta en mene enää pidemmälle. Alkaisimme voida pahoin, jos ihmettelisin tähän lopuksi liian tarkasti sihdaten sitä, että hetkinen, haiskahtaako tässä jokin. Ensi kaudellahan TPS:ssä operoi juurikin kaksikko Urama ja Helminen.

Päivän lehti

29.1.2020