Kiekko

Petteri Sihvosen analyysi: HPK:n strategiassa on paljon kauniita sanoja

Antti Toivanen

HPK:n puuhakas toimitusjohtaja Antti Toivanen tapaa eri käänteissä vedota HPK:n strategiaan.

Samoin hänen retorisiin konsteihinsa kuuluu tosinaan mennä HPK:n hallituksen selän taakse. Hallitus sitä ja tätä, strategia sitä ja tätä.

No, katsotaanpa hieman lähemmin.

 

HPK:n strategia 2015-2020 on hieno paperi, kieltämättä. Vision kohdalla seisoo, että menestyvä liigajoukkue. Tavoitteet ovat kovat: ”aina playoffeissa” ja ”tavoitteena mestaruus”.

Mainitun viiden vuoden jakson aikana Kerho on toistaiseksi ollut jo kerran pudotuspelien ulkopuolella, ja nyt vähältä pitää, ettei paljoa puutu, että playoff-pelit jäävät väliin toisen kerran visiossa määritellyn periodin aikana. Joko visiossa tai sen toteutuksessa on vikaa. Hätäisempi kyselisi myös vision toteuttajien osaamisen perään.

Keväällä 2019 tai 2020 on määrä juhlia mestaruutta. Vuorostani en tohtisi lyödä asian puolesta ropoakaan vetoa.

Vision kohtaan ”tasapainoinen talous” en osaa ottaa kantaa, enkä liioin mainintaan ”positiviinen tulos.”

”Laadukkaita joukkueita ja pelaajia”, on hyvä tavoite. Siinä onnistuttiin osin viime kaudella, tällä sesongilla ei niin hyvin.

Tosin kiinnitti huomiota, kun Pallokerhon kanssa urheilujohtajan pestistä neuvotellut Tommi Kerttula kirjoitti tällä viikolla Kiekkoareena-sivustolle omia huomioitaan: ”Jokaisen työntekijän, pelaajan, valmentajat tai muun henkilöstön palkkaaminen, on aina kulttuurinmuokkausteko. On täysin eri asia tuodaanko pukukopin ovesta sisään ”nopeita jalkoja” tai ”menestysvalmentaja” vaiko organisaation kulttuuriin arvoyhteensopiva ihminen.”

Kerttulan artikkelissa oli paljon puhuva kuva ja kuvateksti, mikä ei liene sattumaa: ”Jeremy Morin on tällä kaudella hyökännyt jo viidessä joukkueessa ja viidessä sarjassa. HPK otti 82 NHL-ottelun miehen tryoutille, mutta visiitti Hämeenlinnaan jäi seitsemän pelin mittaiseksi.”

 

Itse olen hengessäni pohdiskellut sitä, miksi Kerhoon hankittiin pelaajat kuten Morin, Mikko Lehtonen, Victor Backman, Filip Krivosik ja Nikolaj Krag Chistensen.

Lisäksi voi olla monta mieltä siitä, ansaitsiko nuori puolustaja Jesper Lindgren sitä kaikkea luottoa ja peliaikaa, jonka päävalmentaja Antti Pennanen hänelle on suonut.

Aivan oma lukunsa on, todellinen riskien riski, konkari Ville Viitaluoman paniikkihankinta. Tappioiden hetkellä päävalmentaja Pennanen ilmoitti Ilta-Sanomissa, että hänen tehtäväkseen on annettu toimintaympäristön muuttaminen kestävämmälle pohjalle.

Se tarkoitti Pennasen mukaan sitä, että omia nuoria pelaajia on saatava lisää kokoonpanoon ja lisäksi seuraan on houkuteltava lahjakkaita pelaajia, jotka voisivat 3-5 vuodessa poikia NHL-kasvattajakorvauksia. Jokainen voi pohtia miten esimerkiksi ensi kaudellakin jatkava 36-vuotias Viitaluoma tähän yhtälöön istuu.

Lyhyelläkin matematiikalla räknäten mainittujen hutihankintojen hinnalla olisi makseltu mennen tullen kunnollisen urheilujohtajan vuosipalkka. Urheilujohtajan, jota ei Toivasen ja hallituksen todistelun mukaan Pallokerhoon ole tarvittu eikä tarvita.

 

Myös viime kaudella kertarysäyksellä tähtien partaalle noussut päävalmentaja Pennanen saa ottaa paljon piikkiinsä.

Syksyn pelitapaan liittyvä Pennasen ammattivirhe on puoleltani moneen kertaa setvitty. Pennanen sai joukkonsa vasta tammikuussa lentoon, kun hän palasi likipitäen hoopeekoolais-jaloslais-lehkoslaiseen pelikirjaan.

Vaan mitä sitten kävikään, taas? Helmikuu onkin taas pelattu aavistuksen ”nopeampaa” lätkää.

Helmikuun alun KalPa-HPK, HPK-HIFK, KooKoo-HPK, HPK-SaiPa ja SaiPa-HPK mentiin niin, että Pennanen sääti pelaamista liikaa vastustajien mukaan.

Seitsemän hankittua pistettä 15 mahdollisesta vieläpä mairitteli nopeammin ja aavistuksen taas pidemmillä syötöillä pelannut Kerhoa. Kuoleman peliin Ässiä vastaan ei sitten enää mennytkään itseluottamusta tihkuva HPK.

Huippuvalmentajien persoonallisuudelle on tyypillistä määrätynlainen uppiniskaisuus, tarve sitten kuitenkin peluuttaa niin kuin on oman maun ja mielikuvien mukaista.

Etenkin voittoputkissa tuppaa houkutus käymään liian suureksi. Tosin näillä huippuvalmentajilla on matkaa sinne aivan suomalaisten kärkivalmentajien kategoriaan.

Kärjessä pitkähkö ura ja elämänkokemus ovat suitsineet ja toppuuttaneet egoa ja oman edun pyydettä yhteisön edulle ja sitä mukaa voittamiselle alisteiseksi.

Päivän lehti

7.4.2020