Kiekko

Saksa-tappiosta viis, Lauri Marjamäki heräämässä toistuvien epäröintien jälkeen – Sihvonen: "Näyttää viisastuneen"

Leijonien väistyvä päävalmentaja Lauri Marjamäki on uudistamassa Meidän peliä tempolätkän suuntaan Tanskan MM-kisoissa. On mielenkiintoista nähdä, mikä tulee olemaan seuraavan päävalmentajan Jukka Jalosen tulkinta aiheesta.

Lauri Marjamäki oli Leijonien päävalmentajana hakoteillä liki kaksi kokonaista kautta. Marjamäki ensi alivalmensi Meidän peliä syksyllä 2016 maailmacupissa; ja sen jälkeen hän ylivalmensi Meidän peliä yhdistetyssä Saksan ja Ranskan MM-kisoissa sekä Pyeongchangin olympialaisissa niin, ettei lopulta enää edes pysytty tuossa suomalaisen jääkiekkoilun peli-identiteetissä.

Nyt, viimeisellä hetkellä, Marjamäki näyttää viisastuneen. Tanskan MM-kisoissa ja sitä edeltävissä olympialaisten jälkeisissä kuudessa EHT-matsissa Leijonat on vihdoin pelannut jääkiekkoa, joka mahtuu Meidän pelin raamiin.

Vuosi sitten MM-kisoissa ja talvella olympialaisissa Marjamäki jostakin käsittämättömästä syystä sortui siihen, että hän loi jokaiseen otteluun pelisuunnitelman vastustajakohtaisesti. Seuraus oli, ettei peleissä menty Leijonien ehdoilla, vaan pelattiin milloin ylikorostunutta kiekkokontrollilätkää, milloin posketonta pystysuunnan jääkiekkoa. Tuo onneton periodi sai karmean, mutta todella kuvaavan lopun, kun olympialaisten puolivälieräottelussa Kanadaa vastaan Leijonat vetäytyi lähes koko pelin ajaksi puolustuskuoreen.

 

Tänä keväänä Marjamäki on luonut nahkansa. Nyt ei mennä määräänsä enempää pelisuunnitelmien ehdoilla, vaan kaikissa tähän mennessä nähdyissä MM-otteluissa Leijonat on pelannut vähintäänkin auttavaa pelitilannekohtaista reagointipelaamista, mikä onkin Meidän pelin keskeinen idea.

Jääkiekkojulkisuudessa tehtiin Marjamäen väärinvalmentamisen ajasta väärät johtopäätökset. Peliä ymmärtämättömät tahot julistivat, että suomalainen pelitapa ei enää toimi kansainvälisessä kilpaolosuhteessa. Fakta on, ettei Marjamäki edes peluuttanut suomalaisen jääkiekkoilun identiteettiä, Meidän peliä.

Se, että Leijonien peli hidastui ja hidastui Marjamäen näpeissä, ei johtunut esimerkiksi trap-pelaamisesta ja viivelähdöistä, vaan siitä, että peliä pakotettiin eikä rytmitetty sitä mukaa, mitä peli aina kutsui puoleensa. 2000-luvun hitainta Leijonalätkää nähtiin vuosi sitten MM-kisaottelussa Ranskaa vastaan, kun Leijonat pyrki koko ajan kääntämään peliä vain ja ainoastaan nopeasti.

Nyt, kun Leijonien pelaaminen on sekä kansantajuisella silmään käyvällä tavalla että ammattianalyytikon havaittavalla tavalla nopeutunut, se on tapahtunut – totta kai – tismalleen ja täsmällisesti Meidän pelin pohjalta. Puhutaan Meidän pelin tempolätkästä.

Näyttäisi samalta kuin Kärppien Liigan runkosarjan pelitavan osalta: Meidän pelin tempolätkässä syötetään paljon enemmän alaspäin kuin perinteisessä Meidän pelissä parhaimmillaankaan koskaan syötettiin. Eli tullaan tai oikeammin palataan aivan keskeiseen oppiin: jotta voi nopeuttaa pelaamista, on joka väliin hidastettava sitä.

Tässä uudessa marjamäkeläisessä sapluunassa vain korostuvat nopea syöttäminen ja nopea luisteleminen. Sekä hidastamiset että nopeuttamiset tapahtuvat – nopeammin. Teknisestä näkökulmasta Meidän pelin tempolätkä muistuttaa sellaista modernia pallokontrollijalkapalloa, jossa yksittäinen pelaaja käyttää palloon vain kahta kosketusta, jolloin pallo kiertää pelaajalta toiselle nopeasti: haltuunotto ja syöttö, haltuunotto ja syöttö…

 

Marjamäen heikko vaihe Leijonien peräsimessä johtui valmennusrohkeuden puutteesta. Marjamäki yritti miellyttää entisiä ja nykyisiä NHL-pelaajia ja jopa julkista sanaa ”nopeuttamalla” Leijonien pelaamista. Seuraus oli, että pelaaminen hidastui.

Nyt pelaaminen on parhaimmillaan nopeaa Meidän pelin tempolätkää. Tosin peli aina välillä hidastuu, kuten otteluissa Norjaa ja Saksaa vastaan. Ja hidastumisen syykin on selvä: puolustajat sinkoilivat väärässä rytmissä nopeasti ylöspäin kiekon kanssa ja hyökkääjät prässäsivät myöhässä, kun olisi pitänyt pelata trapia. Valpas lukija jo hoksaakin: mitä nopeammin pyritään pelaamaan, sitä enemmän pelaamisessa on oltava teräviä hidastamisen hetkiä.

Odotan oikein vesi kielellä sitä, että Jukka Jalonen palaa Leijonien päävalmentajaksi. Jalosella ei ole tarvetta mielistellä pelaajia eikä jääkiekkojulkisuutta. Jalonen osaa Meidän pelin vaikka unissaan, ja hänen versionsa siitä, total hockey, on mitä parhain perusta kultivoida peli-identiteettiä edelleen.

Lisäksi Jalonen ymmärtää sen, ettei Meidän peliä pidä turmella ottelukohtaisilla pelisuunnitelmilla. Näen jo sieluni silmin, että jokaisessa Jalosen uuden ajan Leijonien matsissa Meidän pelin repertoaaria käytetään laajasti ja säännönmukaisesti. Ei tule käymään niin kuin Marjamäen Leijonille kävi esimerkiksi toissapäivänä takaa-ajossa Saksaa vastaan: pakit kuskailivat kiekkoa läpi kaukalon kuin jossain pahaisissa junnulätkäpeleissä näkee käyvän.

Parhaimmillaan Marjamäen Leijonat pelaa nyt voittavaa lätkää taiteen sääntöjen mukaan. Huonoimmillaan pelaajat alkavat aivan kuin päävalmentajan luvan kanssa tai silmän välttäessä oikoa perusasioissa.

Arvelen, että tiistaina USA:ta vastaan on vuorossa hyvän pelin vuoro.

Tuoreimpia artikkeleita