Kiekko

Sihvonen purkaa Kärppien antaman 6–2 -löylytyksen – "HPK:lta ei onnistunut juuri mikään"

Jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen pohtii viime kevään finaaliparin Kärppien ja HPK:n pelillistä kehitystä suhteessa viime kevääseen.
Päävalmentaja Mikko Mannerin Kärpät antoivat kyytiä lukemin 6-2 HPK:lle perjantaina Pohjantähti-areenassa. KUVA: Tomi Vesaharju

HPK ja Kärpät kohtasivat viime keväänä Liigan finaalisarjassa. Kuten hyvin muistetaan, Kerho veti siinä taistossa upean pidemmän korren. Kun joukkueet kohtasivat Rinkelinmäellä eilen perjantaina, katsoin ottelua sillä silmällä, mihin Antti Pennasen ja Mikko Mannerin joukkueet ovat tulleet pelillisesti sitten edellisen sesongin loppuottelujen.

HPK rytmitti hyökkäämistään viime keväänä selkeämmin kuin nyt. Oman alueen pelinrakenteluvaiheessa ynnä keskialueen kääntöpelissä Kerho pyrki eilen pelaamaan nopeasti pystyyn. Tosin tämä ei ole niinkään pelitapa-asia, vaan se oli selvästi ottelukohtainen pelisuunnitelma matsin alkuun. Ja, sittenkin, ottelun kuluessa, jo ensimmäisen erän jälkimmäisellä puoliskolla, rytmittäminen lisääntyi ja heti Kerho sai pelin virtausta paremmin hallintaansa. Läpi kuluvan kauden, eilenkin, HPK on viljellyt mestaruuskautta visummin kenttätasapainoa hyökätessään.

 

Lue lisää: Nyt vietiin Kerhoa, Kärpät tykitti kuusi maalia puoleen tuntiin

 

Kärppien pelaamisessa näkyi selkeämpiä pelitapaan tehtyjä muutoksia. Kärpät pelaa ikään kuin kaksilla korteilla: vieraspeleissä viisaasti Meidän pelin periaattein; kotona Raksilassa viis veisaten, suorastaan typerehtien ja yleisöään muka viihdyttäen kuin Kai Suikkasen aikana konsanaan.

Nyt HPK:ta vastaan Kärpät pyrki viime kevääseen verrattuna pelaamaan tiiviimmällä viisikolla, kaikkineen rytmikkäämmin ja lyhytsyöttöpeliä tähdennellen. Oma uusi lukunsa näyttäisi olevan määrätyt pakkien röyhkeät mukaan nousut hyökkäyksiin eräänlaisina tilantekijöinä.

Hyökkäysalueen hyökkäyspelaamistaan Kärpät on muuttanut. Enää se ei pelaa kolmiopeliä siniviivan kautta, vaan mukana on matkimista viime kevään HPK:n pennaslaisesta vyöryttelystä.

 

Erikseen on mainittava keskinäisen pelaamisen ja kilvoittelun yhteneväinen ero kummaltakin toisen erän pelaamiseen: jos viime kevään finaaleissa keskimmäinen erä mentiin jatkuvasti päästä päähän rynnistellen, nyt tilalla oli enemmän pelaamisen seesteinen, vahva rytmittelevä taktisuus.

Se, että Kärpät kylvetti nyt pahan kerran HPK:ta, ei sinänsä liity noihin kuvaamiini muutoksiin pelitavoissa. Joskus peli on tällaista, Kärpiltä vain onnistui kaikki, Kerholta ei juuri mikään.

Päivän lehti

26.2.2020