Kiekko

Petteri Sihvonen suitsuttaa kokoonpanomurheista kärsineen HPK:n voittoa

Hämeen Sanomien jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen analysoi tuoreeltaan HPK:n komeaan jatkoerävoittoon kääntyneen välieräsarjan neljännen ottelun tapahtumat. HPK voitti lopulta ottelun 2–1 jatkoajalla Robert Leinon maalilla.

Pelisuunnitelma vastaan pelisuunnitelma, ja niiden toteutukset. Sillä peli saadaan alussa käyntiin.

Ensimmäisen erän osalta kaikki meni kokoonpanomurheista kärsineeltä HPK:lta nappiin, Tapparalta ei niinkään. Kerholle sopi erinomaisesti Tapparan toistuva prässi, jonka alta joko päästiin pois tai sitten HPK iski rajun puolustusalueen puolustuspelinsä käyntiin.

Siinä Kerho puolustaa yhdistettyä miestä ja aluetta niin, että kiekolliseen isketään nopea paine. Puolustaminen ei välttämättä tarvitse edes tuplaamista, koska Tappara pelaa kulmapelinsä ahtaasti enimmäkseen yhdestä nurkasta.

Tappara tuli peliin aggressiivisena, otti kaksi tyhmää jäähyä: Petteri Nikkilä viidellä kolmea vastaan 1–0.

Kakkoserässä Tappara sai juonen päästä paremmin kiinni. Toisen erän jääkiekko – eli mm. pidemmästä vaihtomatkasta johtuvat seikat – antoi, ja antaa anteeksi tamperelaisten ronskin ja hieman rytmittömän pelaamisen puutteita suhteessa vastustajaan. Maalilukemat periodin jälkeen: 1–1.

Kolmannen erän alussa pelin kuva oli selkeä: ei pelattu suorahyökkäämisen paremmuudesta, pelattiin vuorotellen hyökkäysalueen hyökkäyspelejä, eli oltiin Kerhon toivomassa pelin virtauksessa, jossa HPK on saanut riisuttua ennakkosuosikki Tapparan asearsenaalia pienemmäksi. Erän loppua kohti Tappara alkoi viljellä viisaasti trapia, mikä vähensi tai ainakin lyhensi Kerhon kulmapelejä. Tappara on parhaimmillaan pelatessaan tiiviillä viisikolla.

Pelin äkkiratkaisu jatkoerässä oli kaunis. Tappara ylipelasi laidan vieressä kuten ottelun alussa. ”Mussukka” Nikkilä lähetti ”Mussukka” Robert Leinon puolittaiselle karkumatkalle, ja sinne pujahti!