Kiekko

Sihvosen yllättävä tuomio: HPK:n pelisuunnitelma toimi – Mannerin Kärpät pelasi sotkuista “elokuun lätkää”

KUVA: Maiju Pohjanheimo

HPK pelasi liki nappiottelun Raksilassa Kärppiä vastaan finaalisarjan ensimmäisessä ottelussa. Koko suoritus ei jäänyt vaajaksi muuta kuin tuloksen puolesta. Sen tuloksen Kerho olisi aivan hyvin, hieman paremmalla onnella, voinut saada aikaiseksi ylivoimapelillä tai ennen muuta loistavasti rakennetuista ylivoimahyökkäyksistä ottelun kolmannessa erässä.

Nyt HPK oli vähintäänkin yhtä hyvä Kärppien kanssa, vaikka Kärpät voitti pelin maalein 4-1. Kaksi viimeistä osumaa Kärpät kiskaisi tyhjään maaliin.

Antti Pennasen miehistö ei ollut jättänyt mitään sattuman varaan. Kaikkeen oli varauduttu ennalta, ja siinä suhteessa kaikessa myös onnistuttiin.

 

HPK oli selvästi varautunut myös siihen, että Kärpät ei pelaa sitä samaa lätkää, jota se pelasi menestyksellä runkosarjassa, ja joka ei ollut toiminut alkuunkaan pudotuspeleissä Ilvestä ja HIFK:ta vastaan.

Ja niinhän sinä kävi, Kärpät kiskoi vasta kolmatta peliään tätä uutta pelitapaa, jossa ei ole jäljellä juuri mitään runkosarjan pelaamisesta.

Tilanne on ennenkuulumaton. Hallitseva mestari takkuaa pelitapaansa uusiksi. Ja haastaja HPK pelaa loogisesti, tyynesti ja suurella itsevarmuudella omaa systeemiään, joka on rakennettu pala palalta läpi kauden. Tässä, ja juurikin tässä, on Kerhon valtava sauma pelata Suomen mestaruudesta.

“Kärppien pelaamisessa ei ole jäljellä juuri mitään runkosarjan pelaamisesta.”

 

HPK iski härskisti kiinni Kärppien epävarmasti kiekottelevaan viisikkoon puolitoista erää. Vastassa toisessa erässä oululaiset kykenivät saamaan aikaan säällistä kiekkokontrollia. Sopivassa suhteessa Kerho tukki myös keskialuetta, mutta pelille ilmeisintä oli se, että HPK puolusti voimakkaasti eteenpäin.

Kärpät sai niukin naukin pidettyä kurissa HPK:n vyöryttelevän hyökkäysalueen hyökkäyspelin. Ja samalla tavalla Kerho puolusti varsin ansiokkaasti pois Kärppien hyökkäysalueen kolmiopelaamisen siniviivan tuntumasta.

 

Lue tästä Hämeen Sanomien otteluraportti Oulusta

 

Vaikka HPK hävisi pelin, se jätti hirmuisen haavan Kärppien pelillisen identiteetin sielun ytimeen kolmannessa erässä.

Se tapahtui sekä HPK:n hyvyyttä että Kärppien tyhmyyttä. Kerho tuli heittämällä ohi Kärppien vastaan ajavien (”pintsaavien”) pakkien. Asiassa oli kaksi puolta. Kerho oli selvästi suunnitellut tuon tapansa iskeä.

Ja Kärppien piirissä ei näköjään tajuta, ettei sen viime tingassa muutettuun, uuteen pelitapaan voi kuulua tuollainen holtiton ja piittaamaton pelaaminen, olkoonkin, että se tulee selkäytimestä, ei kenenkään pelaajan pahuutta.

HPK:n kolmannen erän ylivoimahyökkäykset olivat jotain sellaista, mitä ei ole nähty 2010-luvun finaalijääkiekossa Suomessa. Mitään Kerholta pois ottamatta kyse on siitä, että Kärppien pelaaminen on osin kuin sellaista elokuun lätkää, jossa pelitapaa aletaan rakennella uutta kautta silmällä pitäen.

Lue lisää: Cornet hyppi kuin heikkopää kiekkojen tielle: “Ne ovat vain mustelmia”

 

Sarjan toiseen matsiin Rinkelinmäelle Kerhon ei tarvitse muuttaa juuri mitään. Sen sijaan Kärppien leirissä on ankara miettimisen paikka. On selvää, ettei Kärpät voi palata runkosarjan pelitapaansa, se olisi liiallista edun HPK:lle antamista. Mutta haasteensa Kärpillä on tässäkin, kun pelitapaa aletaan säätää huhtikuussa uusiksi.

 

Lue myös: Petteri Sihvonen kertoo, miksi on niin mulkku – “Faktat eivät ole aina olleet kunnossa”, hän tunnustaa.