Kiekko

Onko ymmärrettävää jos urheilutoimittaja itkee urheilun vuoksi? – "Urheilujournalisti voi rakastaa urheilua, mutta ei urheilijoita"

Kiekkokiuas-studio paneutuu siihen, onko ymmärrettävää, että urheilutoimittaja tuntee iloa tai surua urheilusuoritusten yhteydessä.

Urheilujournalismissa on nähty tapauksia, jossa urheilutoimittajat ovat liikuttuneet suomalaisten urheilusuorituksista siinä määrin, että tunne on purkautunut ilon tai surun kyyneleinä toimittajista ulos.

Viimeksi otsikoihin nousi F1-toimittaja Mervi Kallion itku, kun hän haastatteli Kimi Räikköstä, kun tämä oli ottanut ensi kerran yli viiteen vuoteen osakilpailuvoiton. Jääkiekon puolella Kaj Kunnaksen liikuttuminen Sotshissa muistetaan ja Sotshin yhteydessä itki Leijonien kohtaloa myös Ilta-Sanomien kokenut kiekkotoimittaja Vesa Rantanen.

– Urheilu on ymmärretty väärin, jos toimittajan asemassa eläytyy niin vahvasti, että itku tulee. Ei toimittaja voi asettua jonkun puolelle, että tunnetaan iloa ja surua jonkun urheilevan urheilijan puolesta, Petteri Sihvonen miettii.

– Tunteet ei valehtele. Ei ole väärin, että itku tirahtaa, mutta se paljastaa että matka siihen hetkeen on ollut toimittajana vääränlainen. Jos itku pääsee, kun on toivottu Leijonille tai pelaajille toisenlaista kohtaloa, jotain on pielessä. Ehkä se, miksi osa faneista hyväksyy tämän osan journalismista, on se, että fanit tunnistavat itsensä siinä.

Sihvonen alleviivaa, että urheilu saa olla tärkeä toimittajalle, siitä ei ole kyse.

– Urheilua voi rakastaa urheilutoimittajana, mutta ei urheilijoita, Sihvonen lausuu.