Kiekko

WHA-legendat kokoontuivat Tampereella muistelemaan menneitä – ”Piti näyttää, että suomalaiset eivät pelkää”

Tampereella muisteltiin lauantaina NHL:n kanssa 70-luvulla kilpaillutta WHA-liigaa. Paikalla oli liuta suomalaiskiekon legendoja.
Veli-Pekka Ketola pukeutui Winnipeg Jetsin paitaan jälleen Liigan hyväntekeväisyysottelussa. Kuva: Tomi Natri / All Over Press
Veli-Pekka Ketola pukeutui Winnipeg Jetsin paitaan jälleen Liigan hyväntekeväisyysottelussa vuonna 2017. Kuva: Tomi Natri / All Over Press

Tampereella muisteltiin lauantaina NHL:n kanssa 70-luvulla kilpaillutta WHA-liigaa. Paikalla oli liuta suomalaiskiekon legendoja.

Tampereen Vapriikissa oli lauantaina tarjolla todellista jääkiekon nostalgiaa, kun iso liuta Suomen ensimmäisiä Pohjois-Amerikassa kiekkoilleita jääkiekkoilijoita muisteli edesmennyttä WHA-liigaa Suomen jääkiekkohistoriallisen seuran järjestämässä tilaisuudessa.

Tilaisuutta veti SJHS:n puheenjohtaja Hannu Kauhala. Paikalla esiteltiin myös WHA:ssa käytettyjä suomalaisten pelipaitoja.

Tunnelma oli lämminhenkinen. Jäänmurtajana toimi heti alussa Risto Siltasen ilmoitus syystä, miksi tilaisuuden piti päättyä neljän aikoihin.

− Mulla on saunavuoro, ilmoitti Tampereella asuva ex-puolustaja topakasti kirvoittaen naurut kiekkolegendoilta ja yleisöltä.

 

Legendoja oli paikalla yhteensä kuusi – Heikki Riihiranta, Veli-Pekka Ketola, Juhani Tamminen, Markus Mattsson, Hannu Kamppuri ja Siltanen. WHA:ssa ehti pelata heidän lisäkseen vain neljä muuta: Seppo Repo ja Pekka Rautakallio sekä edesmenneet Lauri Mononen ja Matti Hagman.

Vuosina 1972-79 toiminut WHA romahti lopulta seurojen konkursseihin, mutta sen merkitys palkkatasolle ja eurooppalaisten pelaajien menestykselle Pohjois-Amerikassa oli kiistaton.

Osa peleistä oli suoraan Lämäri-elokuvista. Ketolan mukaan niihin olisi voinut paremmin valmistautua painisalilla.

− Olisi ollut vähän liukkaampi, Ketola murjaisi.

Siltanen kertoi rehellisesti pelänneensä avausottelussa.

− Meinasi mennä paskat housuun. Päätin, että pyörin vain oma maalin edustalla, kertoi Siltanen.

 

Taitaviakin joukkueita kuitenkin riitti.

− Voitimme 1976 harjoituskaudella NHL-seuran neljä kertaa neljästä, vaikka yleiskuva liigasta oli jotain muuta, jatkoi Winnipegissä Bobby Hullin, Riihirannan ja huippuruotsalaisten rinnalla pelannut porilaisjätti joukkueensa tasosta.

Riihiranta pelasi ensimmäisen WHA-kautensa ilman kypärää. Toiselle kaudelle kypärä ilmestyi päähän.

− Piti näyttää, että suomalaiset eivät pelkää. Kesällä kuitenkin vaimo sanoi juttujen alkavan olla sitä tasoa, että kypärä päähän, kertoi Riihiranta.

Myös pelaajien varausikäraja laski WHA:n ansiosta. Wayne Gretzky aloitti uransa WHA:n puolella NHL:ään taidoistaan huolimatta liian nuorena.

Juhani Tamminen ehti ennen WHA:ta käydä NHL:n harjoitusleirillä. Sieltä tarjottu palkka ei kuitenkaan tuolloin kukistanut edes Suomesta saatua kokonaisuutta. Tarjoukset WHA:sta olivat parempia kaikille.

Mattsson ja vuotta myöhemmin Kamppuri olivat ammattilaissarjojen ensimmäiset suomalaiset maalivahdit. Molemmat kertoivat oppineensa valtavasti etenkin mailapelistä.

− Opin lyhyelläkin ajalla valtavasti voittamisesta. Sen eteen tehtiin kaikki mahdollinen, kertoi Kamppuri.

 

WHA-vuodet tekivät lähtemättömän vaikutuksen sekä pelaajiin itseensä että suomalaiselle jääkiekolle.

− Se oli todellinen eye-opener, näytti että kiekkoa voidaan pelata eri tavalla ja valmentaa eri tavalla, sanoi Tamminen.

− Näytimme tuleville sukupolville, että voimme pelata ammattilaiskiekkoa siellä. Hiihdimme sen ”vähän huonon ladun” auki, summasi Ketola.

Siihen ei kellään ollut vastaansanomista. HäSa