Julkaistu: 24.09.2017 04:40

Urosnimet tasa-arvopyykkärien tehopesuun

Aamulehti lähtee kynnölle kiviseen peltoon pyrkimyksissään uudistaa arkisuomea. Pirkanmaan journalistit luopuvat leimallisen maskuliinisista titteleistä. Journalismin suuret kysymykset on Tampereella nyt ilmeisen lopullisesti ratkaistu.

Eduskunnan täysistuntoja ei enää johda puhemies, vaan puheenjohtaja. Kirkkoherrat ja talonmiehet joutavat journalismin taivaan arkistoihin.

Pääluottamus-, meri- ja palomiehet on jo korjailtu sukupuolineutraaleiksi. Silti pääluottamushenkilö tuntuu jotenkin keinotekoiselta.

Rakastajalla ja rakastajattarella on vissi ero. Väärinkäsitysten välttämiseksi ja sivusuhteiden harrastajien sukupuolisen suuntautuneisuuden virheellisen karsinoinnin ehkäisemiseksi on syytä puhua asioista edelleen niiden oikeilla nimillä.

Tosin synonyymisanakirja tarjoaa vaihtoehtoja. Esimerkiksi poka tai pano voidaan löyhästi tulkiten ymmärtää kumpaa tahansa sukupuolta tarkoittavaksi.

Tällainen titteleillä tasa-arvoistelu on hyvä alku, mutta se ei tietenkään riitä, perattavaa on kosolti. Entäpä ihmisten oikeat nimet? Niitä ei hevin käy muuttaminen, vaikka ne kuinka tihkuisivat nykykatsannossa sopimatonta miehisyyttä.

Sosiaaliministeriön entinen ylijohtaja Tarmo Pukkila ei mahda nimelleen mitään, vaikka se etenkin naistentansseissa on hyvin velvoittava ja odotuksia herättävä.

Piisaahan näitä, urosnimiä suomalaisilla. Entinen kansanedustaja Kyösti Karjula, urheilutoimittaja Anssi Kukkonen tai jo edesmennyt säveltäjä Ahti Sonninen eivät koskaan saisi nimeään Alma Median painotuotteisiin, jos niissä puhdasoppisesti noudatetaan tallimääräystä ja kavahdetaan sukupuolta ilmentävää sanankäyttöä.

Pääosa noin kolmestasadasta kunnasta läpäisee tiukankin sukupuolisen neutraaliuden testin. Esimerkiksi Perholla tai Sulkavalla ei ole sukupuolta, vallankaan kun Sulkavasta ei tiedetä, tarkoitetaanko sillä mäti- vai maitikalaa.

Mutta joissakin kunnissa on syytä ryhtyä vakavasti pohtimaan nimenmuutosta, jotta niissä olisi kaikkien hyvä asua vailla ahdistusta sukupuolisesta painotuksesta.

Viheliäisistä viheliäisin on tietysti päijäthämäläinen Orimattila, oikein kaksikertaisesti tasa-arvoa loukkaava pikkukaupunki. Siellä herkkänahkaisen tasa-arvotaistelijan on ilmeisen mahdotonta elää täysipainoista ja ihmisarvoista elämää.

Orimattilaa vähäisempiä syntisiä äijäilijöitä ovat testosteronia tihkuvat Askola, Enonkoski, Marttila, Miehikkälä ja Simo.

Naisnimet eivät nekään ole tuntemattomia kuntakartalla. Aura, Kaarina, Loviisa tai Salla saattavat kuitenkin kaikkien kiihkeimmille tasa-arvomiehille olla kiusallisia elinympäristöjä, vaikka miehet niiden johtotehtävissä päsmäröisivätkin.

Jo vuosia sitten muuan suomalainen tusinajulkkis kävi kuvauttamassa itsensä Playboy-lehteen. Tästä pätevöityneenä hän pääsi juorulehden kolumnistiksi ja ryhtyi käyttämään toimittajan titteliä. On toimittajia ja ”toimittajia”.

Tapauksen jälkeen ilmoitin joissakin yhteyksissä, että olen ammatiltani sanomalehtimies. Se tuskin loukkasi ketään, mutta kertoi täsmällisesti kaiken tarpeellisen.

Kirjoittaja on ansaittuja eläkepäiviään viettävä Hämeen Sanomien pitkäaikainen toimittaja.

Kommentit

Journalistiikan kehdosta tampereen toimittajakoulun kasvattien näkemys nykyajan suomen suurimmista ongelmista on löytynyt vuosien etsinnän jälkeen. Onko tuo ilmeinen hätähuuto poliittisesta tilasta ja se, ettei oppositiopolitiikka löydä asiakeskeistä ajatusta ja jostain olisi kirjoitettava...