Julkaistu: 04.10.2017 07:15
-
Päivitetty: 17.10.2017 11:09

Mitä Espanjassa oikein tapahtuu?

Tämä viikko on alkanut kamalilla uutisilla. Yhdysvaltojen Las Vegasin joukkosurma on erittäin surullinen tapaus ja mittasuhteiltaan järkyttävä, mutta se ei silti erityisemmin hämmästytä.

Sen sijaan uutiset Katalonian kansanäänestyksestä ja sen nujertamisesta väkivalloin jaksavat kyllä hämmästyttää. Espanja on lähestulkoon suomalaisten kesämökkipaikkakunta, tuttu ja turvallinen. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu?

Ulkopuolisen silmin muu Espanja tarvitsee rikasta pohjoista itsehallintoaluettaan paljon kipeämmin kuin Katalonia muuta Espanjaa. Muun muassa siksi valtionjohdon jyrkkyys ja poliisin kovat otteet äänestämään pyrkineitä kansalaisia kohtaan surettavat ja kummastuttavat.

 

Pelisilmän puutteesta on julkisuudessa moitittu Espanjan pääministeriä Mariano Rajoyta, mutta myös Katalonian aluehallinnon puheenjohtajaa Carles Puigdemontia, joiden aikana Katalonian ja muun Espanjan välit ovat kiristyneet.

Sekin on tosin hyvä muistaa, että "muu Espanja" on kaikkea muuta kuin yhtenäinen ja yksituumainen alue. Maa on suuri, ja erot kaupungin ja maaseudun ja rikkaiden ja köyhien alueiden välillä ovat suuret.

Katalonian väkiluku on noin 7,5 miljoonaa ja osuus Espanjan bruttokansantuotteesta on noin viidennes. Tästä syystä katalaanit katsovat elättävänsä muuta Espanjaa vastikkeetta, ja tämä näkemys on vain korostunut vuonna 2008 alkaneen laman kourissa.

 

Olen käynyt Barcelonassa muutaman kerran pikaisesti, enkä kuvittelekaan pystyväni syväanalyysiin katalonialaisten asemasta tai asenteista.

Heti Barcelonan lentokentällä pisti kuitenkin silmään se, että kaikissa opasteissa ylimpänä oli katalaaninkielinen teksti, seuraavaksi englanninkielinen ja alimpana virallinen espanja. Samoin sen huomasi äkkiä, että jos kuppiloissa yritti tilata jotakin tönköllä turistiespanjalla, henkilökunta vaihtoi hyvin äkkiä englantiin.

Katalaanit ovat ylpeitä omasta kulttuuristaan ja kielestään, jotka säilyivät hengissä Francisco Francon oikeistodiktatuurin vuosikymmenet. Francon sorrosta löytyy syitä myös nykyiseen tulenarkaan tilanteeseen, sillä niiden vuosien muisto kauhistuttaa yhä.

Keskushallinnon ja Katalonian edustajien soisi mahtuvan yhteiseen neuvottelupöytään, mutta ihan äkkiä se ei näytä mahdolliselta.

Muistan lapsuudestani sadun, joka kertoo auringosta ja tuulesta.Aurinko ja tuuli näkevät palttoo päällään kulkevan miehen ja lyövät vetoa siitä, kumpi saa miehen riisumaan takkinsa.Tuuli käynnistää kunnon puhurin, jonka luulisi lennättävän takin pois, mutta miespä kietoo sen ylleen entistä tiukemmin