Julkaistu: 20.11.2017 07:09

Opetusministeri uudistaa koulun hengiltä

Opetus- ja kulttuuriministeri, joka romutti koulun ja polki yleissivistyksen lokaan. Voiko sellaista olla?

Pelkäänpä, että istuva ministeri, forssalainen Sanni Grahn-Laasonen (kok.) on sellainen.

Suomessa on Laasosen johdolla ajettu lukuisia koulutusuudistuksia, joiden jäljiltä ei taida jäädä paljon Pisa-tuloksissa elvisteltävää.

Lista on valitettavan pitkä: lukiokokeilu, joka lisää valinnanvapautta ja painottaa matematiikan ja luonnontieteiden osaamista reaaliaineiden kustannuksella. Ammattikoulutuksen reformi, jolla opetusta siirrettäisiin työpaikoille ja tarjottaisiin itseopiskelua 16-vuotiaille nuorille, jotka oikeasti tarvitsisivat kasvatusta ja tukea enemmän kuin vapautta ja itsenäisyyttä. Yliopistojen pääsykoeuudistus, jossa koulun oppiaineet pisteytettäisiin arvojärjestykseen.

Peruskoulukaan ei ole säästynyt uudistuspyrkimyksiltä. Pitkin syksyä kasvatustieteen asiantuntijat ovat kritisoineet ministerin asettamaa ”osaamisen tulevaisuuspaneelia” ja erilaisia innovaatiopuheita. Kasvatustieteen professori Kari Uusikylä moittii blogissaan, että koulutuspolitiikan suuntaa on asetettu visioimaan työryhmä, jossa ei ole juurikaan opetuksen, kasvatuksen eikä humanistisen alan edustajia. Sen sijaan elinkeinoelämän osaajat ovat hyvin edustettuina. 

Kouluhistorian tutkija Jari Salminen väitti jopa, että peruskoulu on trendikkäiden muutosten ja ilmiöoppimisen kautta ajettu tilaan, jossa koulun perustehtävä jää jalkoihin ja oppilaiden oikeusturva vaarantuu (HS 11.11.2017).

Mistä ihmeestä oikein on kysymys?  Viime viikolla julkistettu ehdotus yliopistojen uusista sisäänpääsykriteereistä kertoo paljon yhteiskunnan arvostuksista ja koulutuspolitiikan nykytilanteesta. 

Ylioppilaskokeiden tuloksiin suunnitellut pisteytykset ovat kuin hintalappuja, jotka kertovat, mitkä oppiaineet ovat opetusministerin mielestä tärkeitä:

Pitkän matematiikan laudatur 41 pistettä, pitkän kielen laudatur 33 pistettä. Historia 30, terveystieto 24, filosofia 22. Jos siis haluaisi pyrkiä opiskelemaan vaikka kieliä tai historiaa, kannattaisi silti kirjoittaa pitkä matematiikka. 

Matematiikka on tärkeää, mutta kouluaineita ei kannattaisi asettaa kilpasille.  Miten matematiikka auttaa kasvatuksen, sosiaalialan, hallinnon tai minkä tahansa pehmeän ihmistieteen alaan kuuluvissa ammateissa?

 

Kommentit

Ammattikoulutuksen siirtyminen työnantajien hartioille on väärin. Yritykset maksavat mm. yhteisöveroa, jonka yksi tarkoitus on koulutus. Eilen (21.11.) kuultiin, että tytöt pärjäävät koulumaailmassa ja ryhmätöissä paremmin kuin pojat. Mihin tämä uudistus vie ne pojat, joita opiskelu ei oikein kiinnosta? Pahaa pelkään, että mopo karkaa ja pian meillä on käsissä uusi ongelma. Kouluttamattomat nuoret.

Ammattikoulun opettajia ja oppilaita on ylenkatsottu vuosikymmeniä. Aina, kun koulutuksesta on ollut puhetta niin on lähdetty kehittämään asioita yliopistoista joihin rahaa on ollut koska ensimmäisenä ovat hunajapurkille päässeet. Media (tampereen journalistiyliopiston käyneet) on sopulilauman tavoin naureskellut amisviiksille ja koulunsa keskeyttäneille - siinä on ollut median panos amiskoulutuksesta. Syystä amisopettajat ovat jättäytyneet median saavuttamattomiin, miten kehtaat edes NÄYTTÄÄ NYKYAIKANA AMISKOULUN opetusvälineitä jotka ovat ajalta miekka/kilpi. Ne muutamat amiskoulun opettajat jotka ovat omasta ammattitaidostaan ja opetuksestaan ylpeitä ja uskaltavat taistella lukioiden kaltaisten rahapottien saamisesta koulutukseen ovat vähemmistönä. Ei ole nöyryyttävämpää kuin median huomio joka kuittaa opetuksessa tehtyjä läpimurtoja, palkintoja tai kunniakirjoja - olankohautuksella ja seuraavassa sekunnissa löydetään taas jokin amisviiksivitsi jolle nauretaan koko toimituksen voimalla. Hallituksen koulutuspoliittinen ohjelma jossa kaikille toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääneille osoitetaan amispaikka? Ei tarvitse olla Itä-Suomen yliopiston dosentti, kun ymmärtää mitä tarkoittaa tällaisen joukon pakollinen sijoittaminen amiskoulujen oppilasjoukkoon. Entistä suurempi joukko opiskelijoita ja varsinkin sellaisia opiskelijoita kouluun jotka jo vuosia ovat olleet vapaan kasvatuksen tuloksina nakkarien ja kauppakeskusten nurkilla. Opettajien keinot/mahdollisuus kurinpitoon on viety jo ajat sitten edellisten opetusministerien toimesta.

Muistan lapsuudestani sadun, joka kertoo auringosta ja tuulesta.Aurinko ja tuuli näkevät palttoo päällään kulkevan miehen ja lyövät vetoa siitä, kumpi saa miehen riisumaan takkinsa.Tuuli käynnistää kunnon puhurin, jonka luulisi lennättävän takin pois, mutta miespä kietoo sen ylleen entistä tiukemmin