Julkaistu: 29.12.2017 05:00

Kadonneet sanat ja Kullervon puukko

Tämä on etsintäkuulutus: etsitään kadonneita sanoja. Ne hukkuivat jonnekin aatonaaton ja tapaninpäivän välillä, putosivat ehkä aamuyöllä paunulaiseen Helsingistä tullessani. Ystävällistä löytäjää pyydetään palauttamaan.

Yritin jouluna lukea, siinä nukkumisen ohella, etsiä jopa uusia sanoja, mutta hukkasin loputkin.

Upposin jo johdannossa aivan liian syvälle kirjallisuustieteellisiin koukeroihin J.R.R. Tolkienin Kullervon tarinassa (WSOY 2016).

Ilman Kalevalaa ei olisi Tolkienin tuotantoa, ei ainakaan sellaisena, kuin se on. Kirjailija itse puhuu "maagisesta turmeltumattomasta tuoreudesta", jonka hänen oman aikansa tarinat ovat menettäneet "loogisuudelle ja järjellisyydelle".

Tarun Sormusten Herrasta ja Hobitin elokuvaversioita katsoessa voi miettiä, missä kaikessa näkyy suomalaisperäinen vaikutus, örkeissä ehkä? Oma toinen minäni eli alter egoni on ainakin ehdottomasti örkkipäällikkö Azog. Katsokaa vaikka.

Kalevalan traagisimman hahmon, Kullervon kohtaloissa piilee rankan ravistelevia yleismaailmallisia piirteitä, mutta meilläpä poikaparka on kutistettu lähinnä vain (kiroilevaksi) kansalliseksi kuvajaiseksi. Sisältö on valtavasti enemmän.

Puukko ei ole Akseli Gallen-Kallelan maalauksessa Kullervon kirous (1899) turvallisesti tupessa, vaan on katkennut ilkeän emännän leipään piilottamaan kiveen.

Kullervo veti överit kaikilla mahdollisilla tavoilla, mikä ei voi olla kiehtomatta tekopyhän sievistelyn ja läpitunkevan mielensä pahoittamisen maailmassa taivaltavaa, turhautunutta ja hyväuskoisuuteen taipuvaista nykyihmistä.

Sattumalta sain jouluna käsityönä tehdyn puukon, jonka tuppi on samanlainen kuin Kullervolla.

Ikinä ei voi olla niin varovainen tai välinpitämätön, ettei avartuva ymmärrys voisi yllättää puun takaa.

Kullervo tekee tehtävänsä, kun ei jää yhtään epäselväksi, että hänellä menee kaikissa asioissa juuri niin huonosti kuin vain voi.

Monimutkainen ja vaikeaselkoinen on aina yhtä kiehtovaa, koska sen takana asuu yksinkertaisuus, tässä tapauksessa vihanpidon mielettömyys.

Se voi päättyä vain tuhoon. Antakaa Kullervolle mahdollisuus, tai pitäkää ainakin puukkonne tupessa.

                                  Kaupungistumisen hiipumisesta ei ole merkkejä. Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä aluepolitiikkaa pitäisi Suomessa tehdä nykyistä hallitummin.                               Kuva: Jane Iltanen

Kaupungistumisen jatkuminen on tosiasia myös Suomessa. Aluekehitykseen tarvittaisiin koordinoidumpaa päätöksentekoa, kirjoittaa johtaja Penna Urrila Elinkeinoelämän keskusliitosta.Kaupungistuminen on yksi aikamme suurimmista globaaleista megatrendeistä.