Julkaistu: 21.04.2018 04:00

Maailman tärkein yleisö

  •  Kuva: Vilja Tamminen
    Kuva: Vilja Tamminen

Kuulun aikuisiin, tuohon ryhmään, jolla on valta tehdä päätöksiä siitä mitä haluaa, hankkii ja esiin nostaa.

Olen myös etuoikeutettu: saan pitää toisen jalkani koko ajan lasten ja nuorten avoimessa maailmassa, joka tapahtuu toden ja leikin välimaastossa, ja jossa kaikki on mahdollista.

Teen työtäni lasten- ja nuortenkirjojen parissa sopimusten, budjettien ja aikataulujen täyttämässä aikuisten maailmassa, mutta tärkeä osa työtäni ovat myös tarinat, niiden tekijät ja yleisö.

Sijainti kaksoisagenttina aiheuttaa ratkaisemattomia kysymyksiä ja havaintoja. Mikä saa nuoren lukijan tarttumaan kirjaan ja avaamaan toisen ja kolmannenkin?

Miten saamme aikuiset – päätöksiä tekevät vanhemmat, isovanhemmat, kummit ja kaimat – löytämään lapsilleen juuri sopivat kirjat käsiinsä aikana, jossa digitaalisuus sekä hallitsee että hajottaa?

Sillä juuri aikuiset ovat avainasemassa siinä, mitä taiteen ja kulttuurin kokemuksia lapset saavat, mihin he tutustuvat kasvamisen kannalta tärkeinä vuosinaan.

Osallistuin juuri ennen pääsiäistä maailman suurimmille lastenkirjamessuille Bolognassa. Siellä lastenkirjakustantajat ja agentit ympäri maailman kokoontuvat vuosittain keskustelemaan kirjamarkkinoista ja kustannusoikeuksista.

Kyseisillä messuilla myönnetään myös lastenkirjallisuuden Nobel, vuodesta 2002 jaettu puolen miljoonan euron arvoinen Astrid Lindgren Memorial Award (ALMA).

Palkinnon sai tänä vuonna amerikkalainen kirjailija Jacqueline Woodson, joka on kirjoittanut kymmeniä nuortenkirjoja, joista ainakaan vielä ei ole käännetty yhtäkään kirjaa muille kielille.

Palkinto ei herätä ainakaan vielä samanlaista ruuhkaa kirja-alalla kuin Nobel, ja tämä nosti esiin tutun keskustelun myös siitä saako lapsille ja nuorille suunnattu taide ja kulttuuri sellaista näkyvyyttä kuin se ansaitsisi.

”Varmasti Alma häviää Nobelille siksi, että aikuisyleisöä on enemmän kuin lapsia, etenkin median maksavissa asiakkaissa.”, mietti Antti Majander mahdollisia syitä kolumnissaan Helsingin sanomissa 29. maaliskuuta.

Samainen lehti julkaisi heti seuraavana päivänä kirjailija Salla Simukan kirjoituksen siitä, miten tärkeää olisi, että myös lasten- ja nuortenkirjailijat saisivat enemmän näkyvyyttä yhteiskunnallisissa ja kirjallisissa keskusteluissa. Hän peräänkuulutti sitä, että kirjallisuudesta pitäisi puhua ilman etuliitteitä.

Lastenkulttuuri on painopisteenä valtion ja kuntien strategioissa, ja me kaikki tiedämme omasta elämästämme, miten valtava merkitys lapsuuden kokemuksilla on.

Eikö meidän kuitenkin pitäisi antaa aikaamme ja tilaa juuri niille asioille, jotka ovat meille tärkeitä? Kirjailija Timo Parvela on sanonut, että lastenkirjallisuus on maailman tärkeintä kirjallisuutta.

Kyse on nyt siitä, millaista näkyvyyttä maailman tärkeimmälle yleisölle suunnattu taide saa.

Kirjoittaja on Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja, Hämeenlinna.
 Kuva: Picasa

 Yhdysvaltain presidentti Donald Trump julisti vaalivoittonsa jälkeen vallan palautuneen nyt kansalle, tavalliselle amerikkalaiselle. Sama Unkarissa, jossa pääministeri Victor Orban haluaa hänkin turvata juuri tavallisen unkarilaisen aseman.Eikä ihanne ole vieras meillekään.

Pohjantähden vakuutusasiakkaat, jotka omistavat yhtiön, ovat kokeneet kovia. Yhtiön koko johto vaihdettiin heidän äänillään viime syksynä, jotta "yhtiö säilyisi paikallisena ja palvelevana".Ylimääräinen yhtiökokous vedettiin läpi pikavauhtia lähes ilman keskustelua.