Julkaistu: 11.07.2018 04:00

Ajastinvieras: Mikäs kiire tässä

  •  Kuva:
    Kuva:

Kun olin juuri muuttanut Hämeenlinnaan, kävin eräässä isossa elektroniikkaliikkeessä hakemassa tilaustani. Paikalla ei ollut jonoa, muttei myyjääkään.

Painoin summeria, ja jonkin aikaa odoteltuani myyjä tuli paikalle. Hän taisi havaita malttamattomuuteni, koska lausahti minulle leppoisasti: ”Mihinkäs tässä on kiire valmiissa maailmassa".

Tuumasin myyjän puhuvan asiaa, laskin hartiat korvista ja lakkasin hötkyilemästä. Eivät ne muuttolaatikot ja juoksevat asiat minnekään karkaa.

 

Olen sittemmin aktiivisesti yrittänyt opetella verkkaisempaa tahtia.

Ei ole helppoa, kun geeniperimä tulee supernopeasta pohjoisen suvusta ja kun on viimeiset 20 vuotta ollut toimittajana pääkaupungissa. Siellä nopeus oli valttia, ja jos sähköpostiin ei reagoinut kymmenessä minuutissa, tilaisuus saattoi mennä sivu suun.

Täällä saa tuumailla rauhassa ennen toimintaa. Vau!

 

Sittemmin olen saanut erinomaisia tilaisuuksia uuden, leppoisan asenteen opetteluun.

En enää kovin paljon hermostu, jos autohuoltamossa tai rautakaupassa ei vastata puhelimeen, vaikka olisin jonottanut tunnin. En edes siinä vaiheessa, kun lopulta olen luovuttanut ja mennyt paikan päälle todetakseni, että liikkeessä on hiljaista kuin huopatossutehtaassa – myyjiä on enemmän kuin asiakkaita. Eikä kukaan myyjistä puhu puhelimeen.

Kun tein tarjouspyyntöjä paikallisille yrittäjille maaurakasta, odotin aikani, kunnes oli pakko saada hommat eteenpäin. Palkkasin sitten tamperelaisen, joka vastasi tarjouspyyntöön hetkessä. Se vähän harmitti, koska olisin halunnut ne verorahat omaan kuntaani.

 

Kun yritin löytää erilaisia palveluja, joita uusi asukas yleensä tarvitsee, ei Googlesta ollut apua. Ihmettelin, eikö täällä ole yrittäjiä.

Onneksi löysin asuinalueeni FB-ryhmän, josta olen saanut paljon hyödyllisiä vinkkejä. Kävi ilmi, että joillain aloilla ei ole juurikaan kilpailua eikä yrittäjien tarvitse siksi mainostaa lainkaan. Eivätkä he ehtisikään, koska töitä taitaa olla liikaakin.

Tuoreena yrittäjänä nostan hattua, mahtava tilanne! Asiakkaatkin pysyvät mukavan nöyrinä, eivätkä uskalla hikeentyä, vaikka niiden soittoihin ei jaksaisi vastata.

 

Viime syksynä havaitsin, että metsätyömiesten jäljiltä pääsy asuinalueen suosituille (ja ainoille) metsäpoluille oli katkaistu.

”Tuo on meidän vakiolenkki, mutta eihän tuonne enää pääse. Ei noita kuitenkaan koskaan siivota”, totesi iäkäs mieshenkilö koiransa kanssa hävitystä katsoessaan.

En halunnut uskoa moista ja jätin kaupungin palautesähköpostiin aiheesta viestin kuittauspyynnöllä. Vielä ei ole mitään kuulunut, mutta maltti on valttia!

FB-ryhmässä naureskelivat minulle, hölmölle, ettei palautteisiin kukaan mitään ikinä vastaa.

Negatiivista höntyilyä! Eihän tässä ole mennyt kuin vasta yhdeksän kuukautta.

 

Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja tuoreehko hämeenlinnalainen.

                                  Kaupungistumisen hiipumisesta ei ole merkkejä. Elinkeinoelämän keskusliiton mielestä aluepolitiikkaa pitäisi Suomessa tehdä nykyistä hallitummin.                               Kuva: Jane Iltanen

Kaupungistumisen jatkuminen on tosiasia myös Suomessa. Aluekehitykseen tarvittaisiin koordinoidumpaa päätöksentekoa, kirjoittaa johtaja Penna Urrila Elinkeinoelämän keskusliitosta.Kaupungistuminen on yksi aikamme suurimmista globaaleista megatrendeistä.