Kolumnit

Äänestämisen paradoksi – Hyvä ehdokas on vielä hakusessa

Kuva: Pekka Rautiainen
Kuva: Pekka Rautiainen

Jos et ole vielä käynyt äänestämässä, niin nyt kannattaa jatkaa lukemista!

Puolueet ja puolueiden edustajat ovat mestareita ratsastamaan erilaisilla populistisilla väitteillä. Siksi ihan joka lupaukseen ei kannata langeta.

Talous on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tasapainotettava. On sitä paitsi kovin epäreilua jättää vastuuta lapsillemme ja tuleville sukupolville, koska itse olemme omat sotkumme aiheuttaneet.

Tuloerot tuntuvat olevan poliitikkojen kestosuosikki. Tuloerot ovat pienentyneet prosentin tällä vuosituhannella eli käytännössä pysyneet samana.

Entä sitten eläkeläiset? Eläkeläisten tulot ovat kasvaneet seitsemän prosenttia, kun taas opiskelijoiden opintoraha on pienentynyt viisi prosenttia suhteessa elinkustannuksiin.

Nuoriso juo vähemmän, polttaa vähemmän ja harrastaa liikuntaa keskimäärin yhtä paljon kuin ennenkin. Kaiken kaikkiaan nuoriso on siis paljon kelvollisempaa kansaa kuin esimerkiksi me keski-ikäiset.

Tiesitkö, että henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset ovat vähentyneet 2010-luvulla 11 prosenttia.

Tällaisista rikoksista epäillyistä ulkomaalaistaustaiset ovat tehneet hieman alle kahdeksan prosenttia. Vertailulukuna voidaan mainita, että maahanmuuttajien osuus väestöstä on seitsemän prosenttia.

Metsävarat ovat tuoreimman tiedon mukaan kasvaneet 2000-luvulla 453 miljoonaa kuutiota ja hiilidioksidipäästöt vähentyneet 27%. Se ei ole varmasti riittävästi, mutta sitä tuskin voi väittää, ettei mitään olisi tehty.

Nämä poiminnat on koottu Ylen tuottamasta Miten Suomella menee -testistä, jossa omia käsityksiään voi verrata tilastotietoon.

Kun perehtyy asioihin, niin tosiasiahan se on, että tieto lisää tuskaa. Ketä sitten itse aion äänestää?

Rehellisesti sanottuna en vielä tiedä. Valintaa ei yhtään helpota se, että oivalsin äänestäneeni aiemmin kuin idiootti. Olen varmasti äänestänyt kaikin puolin fiksuja ja asiansa osaavia ihmisiä.

Ehkä Suomen näkökulmasta he olivat hyviä valintoja, mutta Hämeenlinnan näkökulmasta surkeita. Lahtelainen tai forssalainen kun lopulta laittaa oman kaupunkinsa edun taatusti Hämeenlinnan edun edelle.

Hämeenlinnan tulevaisuuden menestys lepää muualta tulevien harteilla. Työpaikkoja luovia investointeja toki pitää kalastaa isoilla verkoilla.

Tosiasia lienee kuitenkin se, että lyhyellä tähtäimellä vain pendelöijät voivat kasvattaa Hämeenlinnan verokertymää.

Pääratakeskustelu on herättänyt tunteita, ja onneksi paikalliset päättäjätkin ovat siihen jo heränneet. Heitä on vain harmillisen vähän verrattuna esimerkiksi Lahteen.

Hallituksen kaatumisen seurauksena Hämeenlinnalla ja vieruskunnilla on nyt ainutlaatuinen näytön paikka! Tästä syystä olen päättänyt äänestää ehdokasta, joka aidosti ajaa Hämeenlinnan etuja ja kykenee tekemään yhteistyötä yli puoluerajojen. Hyviä vinkkejä vastaanotetaan.

Kirjoittaja on hämeenlinnalainen äiti, työelämän kehittäjä sekä liikkeenjohdon konsultti ja -valmentaja.