Kolumnit

Abortista ei pidä tehdä vielä kipeämpää kuin se on

Eduskunta äänesti perjantaina, voiko Suomen äänenä maailmalla liikkuva ulkoministeri esiintyä julkisesti raskaudenkeskeytyksen eli abortin vastustajana. (Toki muodollinen kysymyksenasettelu oli jotakin muuta.)

Eduskunta katsoi äänin 100–60, että ulkoministeri Timo Soini (sin.) nauttii eduskunnan luottamusta, eli ministeri toimii edelleen oman päänsä mukaan. Sen hän on tehnyt moneen kertaan selväksi.

Kristillisdemokraattien Päivi Räsänen halasi Soinia lämpimästi äänestyksen jälkeen. Viesti oli: me voitimme.

Suomessa naisten oikeudet ovat parhaalla tolalla koko maailmassa.

Niihin kuuluu erottamattomasti jokaisen oikeus päättää omasta kehostaan.

Valuttaisiin sivistystasossa erittäin kauas menneisyyteen, jos jollekin ulkopuoliselle taholle, kuten “vanhoille viisaille miehille”, annettaisiin tuo oikeus.

Selitetään, että kaikilla on näin syvää vakaumusta koskevassa asiassa oikeus henkilökohtaiseen mielipiteeseen.

Siihen oikeuteen sisältyy kuitenkin myös velvollisuus kysyä: entä jos tehtäisiinkin mieleni mukaan?

Jos ja kun oikeus aborttiin kyseenalaistetaan, lisätään täysin tarpeettomasti aborttiin syystä tai toisesta päätyneiden naisten – ja samalla myös miesten – tuskaa.

Miesten, isien ja isiksi joskus ehkä tulevien, ei pidä jäädä tässä avuttomiksi sivustakatsojiksi. Naisten asia on meidänkin asiamme.

Aborteista ei juuri puhuta, mutta se ei tee niitä olemattomiksi.

On paljon helpompaa puhua hurskaasti syntymättömien lasten oikeudesta elämään kuin heidän vanhempiensa – sekä läheistensä surusta, tuskasta ja syvästäkin syyllisyydestä. Senkö lisäämisestä te haluatte ottaa vastuun, ulkoministeri Timo Soini?

Elämä nyt ei vain aina mene siten kuin kristillis-siveellinen ihanne edellyttää.

Abortti on jo valmiiksi aivan riittävän kipeä asia, mutta tällaisessa arvottomassa – ja sittenkin hyvin tyhjässä – poliittisessa pelissä siitä tulee vain entistä kipeämpi.

Äänestys ulkoministeri Soinin asemasta oli sikälikin surullinen, että sen voi tulkita kohdistuvan hänen uskonnolliseen vakaumukseensa. Siitähän ei tietenkään ollut kysymys.

Uskokoon, mitä uskoo, mutta ulkoministeriltä on voitava ehdottomasti edellyttää, ettei tämänkaltainen vakaumus näy hänen työssään.

Soini ei ole vakaumuksineen yksin. Kristillinen konservatismi on nostanut päätään laajasti Euroopassa. Abortti on sen agendalla ylimmäisenä.

Abortin vastustajat elävät omassa maailmassaan. Tiedän, että teitä on siellä jossakin arvaamattoman paljon, mutta eläkää vaan ja pitäkää vakaumuksenne.

Se maailma ei ole minun maailmani.